• Olet täällä: Etusivu »
  • Kansanlääkintä »
    • Kansanperinnekalenteri 2026 - Vanhaa suomalaista vuodenkiertoa

Kansanperinnekalenteri 2026 - Vanhaa suomalaista vuodenkiertoa

Kansanperinnekalenteri 2026 - Vanhaa suomalaista vuodenkiertoa

Vanhoja maisemamaalauksia!

“Korpi on aina vanhoillinen, se vaalii huolellisesti vanhaa perintöä ja vartioi, etteivät uudet virtaukset pääsisi sen rauhaa turmelemaan. Se iloitsee kuullessaan Tapion haltioineen liikkuvan selkosissa sekä Vetehisen veurehtivan järvissä, se ihan sykähtää nähdessään vanhan erämiehen antavan uhrinsa tapionpöydälle, ja hyvillä mielin se kuuntelee, kun harmaapäinen kalaukko sanelee isiltä oppimiaan lukuja taikka kun koukkuselkäinen muori karjaa laskiessaan lukee ikivanhat kauniit rukouksensa. Sillä korpi rakastaa kaikkea vanhaa ja katoavaa ja kunnioittaa menneitten polvien tapoja, se tietää, että ne, jotka isien opeissa elävät, osaavat myöskin antaa niille oikean arvon ja kunnian.”

Kansanperinnekalenteri kokoaa yksiin kansiin laajan otannan vuodenkiertoon liittyviä vanhoja tapoja, taikoja ja uskomuksia, sekä jo unohtuneita entisaikojen juhlapäiviä.

Kalenterissa on jokaiselle kuukaudelle erillinen infoaukeama, joka sisältää alkuperäisiä juhlapäiviin liittyviä tarinoita, taikoja ja muisteluksia, sekä otteita kansatieteellisistä teoksista 1500-luvulta alkaen.

★ Entisaikaan Suomessa vietettyjä juhlapäiviä
★ Vanhoja juhlanviettotapoja, taikoja, uskomuksia ja enteitä
★ Säänennustusta
★ Kansan vuotuisia töiden aloittamis- ja lopettamispäiviä
★ Valokuvia vanhoista perinteistä
★ Nimi- ja liputuspäivät
☾ Kuunvaiheet

“No vihdoin minä sitten pääsin vuoren kiireelle, mutta silloin olinkin jo läpimärkä ja upo uupunut. Ei auttanut muu kuin riisua itseni alastomaksi. Pesin ruumiini lumella, kuivattelin tuulen alla auringossa hetken vaatteitani ja kun sain puetuksi jälleen, täytyi heittäytyä pitkäkseen. Päivä oli sees, joutsenparvet lensivät joikuen ylitseni pohjoiseen valkoisin siivin. Koko Pohjolan satuperäinen runous kuvastuu yli korkean Kolivaaran joikuen lentävästä joutsenparvesta. Järvi näkyy järven takaa, vaarat kohoavat vaarojen hartioille, selät ovat saaria täynnä ja ilmassa on sellainen kevään ja hankien hohtava kirkkaus että kaikki värit häikäsevät kuulakkaalla loistollaan. Makasin siinä unohtaen maailman ja itseni.” - Pekka Halonen hiihdettyään ensi kertaa Ukko-Kolin huipulle vuonna 1914

Katso myös kirjamme suomalaisesta mytologiasta: