Heinrich Kramer

Kääntäjä: Vesa Suomalainen

ISBN 978-952-5774-61-0

2. painos

Kovakantinen korusidos lukunauhalla.
464 sivua.
Salakirjat, 2014.

Hinta
44,00 €
Sisältää postikulut.
Saatavuus
Tilapäisesti loppunut
Malleus Maleficarum - Noitavasara, 1486

Malleus Maleficarum - Noitavasara, 1486

  • Malleus Maleficarum - Noitavasara, 1486
  • Malleus Maleficarum - Noitavasara, 1486

Malleus Maleficarum, Noitavasara, lukeutuu maailmanhistorian tuhoisimpiin teoksiin. Heinrich Kramer kirjoitti kirjan vuonna 1486 täydelliseksi noitaoikeudenkäyntien käsikirjaksi, ja se vaikutti suuresti noitavainojen leviämiseen Euroopassa. Kirja käsittelee tyhjentävästi kysymyksiä siitä, mitä noituus on, mihin yliluonnollisiin tekoihin noidat pystyvät, ja kuinka noidiksi epäiltyjä tulee tutkia ja tuomita.

Kirjan suomennos pohjautuu vuonna 2000 Saksassa uudelleenkäännettyyn ja laajoilla kommentaareilla täydennettyyn painokseen.



Kirjan sisällysluettelo:



Ensimmäinen osa.

[I/1] Järjestyksessä ensimmäinen kysymys: Onko väite, että taikojentekijöitä on olemassa, niin erinomaisen oikeauskoista, että vastakkaisen uppiniskainen väittäminen olisi täysin kerettiläistä?
[I/2] Toinen kysymys: Onko oikeauskoista väittää, että vahingoittavan taikuuden harjoittamisessa demonin ja taikojentekijän olisi aina toimittava yhdessä, vai voisiko yksi ilman toisen myötävaikutusta, kuten demoni ilman taikojentekijää tai päinvastoin, saada aikaan sellaisen vaikutuksen?
[I/3] Ensimmäisen osan kolmas kysymys: Olisiko oikeauskoista väittää, että inkubus- ja sukkubusdemonit saavat toimeenpannuksi sellaisia vaikutuksia, että taikojentekijöiden syntyessä ja lisääntyessä sellaiset demonit voivat luoda myös todellisia ihmisiä?
[I/4] Neljäs kysymys: Mitkä demonit harjoittavat sellaista?
[I/5] Esitetään siis kysymys taivaankappaleiden vaikutuksesta, jossa kolme muuta virhettä torjutaan. Ja se on järjestyksessä viides.
[I/6] Seuraa [kysymys] koskien itseään noitia, jotka alistavat itsensä demoneille. Ja tämä on [järjestyksessä] kuudes kysymys ja toinen osa.
[I/7] Kysymys: Voivatko noidat muuttaa ihmisten tunteet rakkauteen ja vihaan? Ja se on järjestyksessä seitsemäs.
[I/8] Kahdeksas kysymys: Voivatko noidat estää siittämisvoiman tai sukupuoliyhteyden, mikä sisältyy vahingoittavana taikuutena bullaan?
[I/9] Yhdeksäs kysymys: Voivatko noidat aiheuttaa näköharhalla [kuvitelman], kuin miehiset elimet olisivat kokonaan repäisty irti ruumiista?
[I/10] Kymmenes kysymys: Sekaantuvatko noidat ihmisten asioihin ja muuttavat heitä silmänkääntötempuilla eläinhahmoihin?
[I/11] Yhdestoista kysymys: Että noitakätilöt estävät monin tavoin sikiämisen kohdussa, aiheuttavat keskenmenon, ja milloin eivät sitä tee, luovuttavat vastasyntyneen demoneille.
[I/12] Kahdestoista kysymys: Jumalallisesta sallimuksesta, jonka täytyy tulla demonin ja noidan lisäksi. Onko jumalallisen sallimuksen [selittäminen] kuuluvaksi noitatoimiin niin oikeauskoista, että vastakohta, ts. sen [väitteen] torjuminen, olisi kerta kaikkiaan kerettiläistä.]
[I/13] Esitetään kysymys kahdesta jumalallisesta sallimuksesta, jotka Jumala oikeudenmukaisesti salli, nimittäin, että paholainen, kaiken pahan alkuunpanija, teki syntiä, ja samalla tavalla ensimmäiset vanhemmat tulivat syntiin, jonka vuoksi taikojentekijöiden teot perustellusti sallitaan. Ja se on järjestyksessä kolmastoista ensimmäisen osan [kysymys].
[I/14] Selitetään, että taikojentekijöiden synnit ovat raskaampia kuin pahojen enkelien ja ensimmäisten vanhempien synnit, minkä vuoksi, niin kuin syyttömät vanhempien syyllisyyden vuoksi, niin myös nyt monet syyttömät taikojentekijöiden syntien vuoksi tulevat kadotetuiksi ja taikuudella vahingoitetuiksi. Neljästoista kysymys on myös kokonaan saarnan ainesta.
[I/15] Viidennentoista kysymyksen avulla selitetään, että noitien syntien vuoksi taikuudella usein vahingoitetaan syyttömiä, vaikkakin välistä oman synnin vuoksi.
[I/16] Kuudestoista [kysymys]: Erityisesti selitetään jo mainittu totuus vertaamalla noitatoimia harhauskon muiden muotojen kanssa.
[I/17] Seitsemästoista [kysymys]: Se on selitys neljänteentoista, vertaamalla rikoksen raskautta kaikkiin demonien synteihin.
[I/18] Seuraa menettelytapa saarnata vastoin oppimattomien viittä väitettä, joilla he siellä ja täällä näyttävät osoittavan, että Jumala ei anna paholaisen, taikojentekijöiden kuin noitienkaan haltuun niin suurta valtaa sellaisten vahingoittavien taikuuksien suorittamiseen.



Toinen osa.

[II/0] Tästä alkaa teoksen toinen osa.
[II/1] Voivatko hyvät enkelit tukea jotakuta niin, että taikojentekijät ja noidat eivät voi millään jäljempänä mainitulla tavalla heitä noitua?
[II/1,1] Erilaisista keinoista, joilla demonit noitien kautta vetävät puoleensa ja houkuttelevat viattomia tuon häpeällisyyden lisäämiseksi.
[II/1,2] Seuraa jumalaarienaavan juhlallisen lupauksen kaavasta.
[II/1,3] Tavasta, jolla niitä kuljetetaan paikasta paikkaan.
[II/1,4] Tavasta, jolla he antautuvat inkubusdemoneille.
[II/1,5] Yleisestä menettelytavasta, kuinka noidat panevat toimeen vahingoittavia taikojaan kirkon sakramenteilla. Ja menetelmästä ja keinoista, jolla he tavallisesti estävät siittämisvoiman tai myös [aiheuttavat] muita vahinkoja kaikille luontokappaleille, paitsi taivaankappaleille.
[II/1,6] Tavasta, jolla he ehkäisevät siittämisvoiman.
[II/1,7] Tavasta, jolla he irroittavat miehiset jäsenet.
[II/1,8] Tavasta, jolla ne muuttavat ihmisiä eläinhahmoihin.
[II/1,9] Kuinka demonit haavaa aiheuttamatta ovat kehoissa ja päissä, kun ne panevat toimeen petollisia muutoksia.
[II/1,10] Tavasta, jolla demonit noitien toimien kautta välistä asuvat ilmielävinä ihmisissä.
[II/1,11] Tavasta, jolla ne voivat aiheuttaa kaikenlaisia sairauksia, tarkemmin sanoen yleensä vaikeita [sairauksia].
[II/I,12] Tavasta, jolla ne tavallisesti aiheuttavat muita samankaltaisia sairauksia erityisesti ihmisille.
[II/1,13] Tavasta, jolla noituvat kätilöt tekevät vielä suurempia vahinkoja tappamalla tai kiroten uhraamalla lapsia demoneille.
[II/1,14] Tavasta, jolla noidat aiheuttavat karjalle erilaisia vahinkoja.
[II/1,15] Tavasta, jolla ne haalivat kokoon raekuuroja ja myrskyjä ja singauttelevat salamoita ihmisten ja karjan päälle.
[II/1,16] Kolmesta keinosta, joilla saadaan selville vahingoittavia taikoja tekeviä miehiä mutta ei naisia, kolmessa
[II/2] Seuraa tämän toisen osan toinen pääkysymys keinoista pysäyttää ja parantaa vahingoittava taikuus ottamalla ennakolta käsiteltäväksi eräs ongelma.
[II/2,1] Kirkollinen menetelmä inkubus- ja sukkubusdemoneja vastaan.
[II/2,2] Keinoja niille, joiden siittämisvoima on noiduttu.
[II/2,3] Menetelmiä hallitsemattomaan rakkauteen tai vihaan noidutuille.
[II/2,4] Menetelmiä ihmisille, joilta otetaan silmänkääntötempuilla pois miehiset elimet tai joita muutetaan eläinhahmoihin.
[II/2,5] Menetelmiä vahingoittavalla taikuudella riivatuille.
[II/2,6] Sallittuja vastamanauksia noiduttuja sairauksia vastaan. Ja keinoista vastamanata noiduttuja.
[II/2,7] Menetelmiä raekuuroja ja karjan noitumisia vastaan.
[II/2,8] Salaisia menetelmiä demonien kätkettyjä kiusauksia vastaan.
[II/2,9] Keino, kun joku on jonkin ajallisen edun toivossa kokonaan omistautunut demonille.



Kolmas osa.

[III] Seuraa koko teoksen kolmas osa juurineen kitkemisen keinoista tai vähintäänkin rankaisemisesta pätevällä oikeudenkäynnillä hengellisen tai maallisen oikeuden edessä. Ja se sisältää kolmekymmentäviisi kysymystä; yksi yleinen ja johdattava kuitenkin edeltää niitä.
[III/0] Voidaanko noidat ja heidän suosijansa ja majoittajansa ja puolustajansa alistaa piispojen hengelliseen oikeuteen tai maalliseen [oikeuteen] niin, että kerettiläisyyden inkvisiittorit voidaan vapauttaa heidän inkvisitiostaan?
[III/1,1] Ensimmäinen kysymys. Siitä muodosta, jolla prosessi aloitetaan.
[III/1,2] Toinen kysymys. Todistajien lukumäärästä
[III/1,3] Kolmas kysymys [todistamispakosta ja todistajien kuulemisesta uudestaan]
[III/1,4] Neljäs kysymys. Todistajien ominaisuuksista.
[III/1,5] Viides kysymys. Päästetäänkö veriviholliset antamaan todistajanlausunto.
[III/2,6] Toinen osa. Kuinka oikeudenkäyntiä on jatkettava. Kuudes kysymys. Kuinka todistajia on kuulusteltava neljän muun henkilön läsnäollessa, ja kuinka syytettyä on kuulusteltava kaksinkertaisesti.
[III/2,7] Seitsemäs kysymys, jossa selitetään erilaisia epäilyksiä koskien mainittua kuulustelua ja valheellisia vastauksia. Olisiko syytetty vangittava ja milloin häntä olisi pidettävä ilmiselvästi kerettiläisyydestä kiinni saatuna. Tämä on [tuomarin] toinen toimenpide.
[III/2,8] Kahdeksas ja edelliseen liittyvä kysymys. Onko [syytetty] pantava vankilaan, ja pidättämisen tavasta. Ja se on tuomarin kolmas toimenpide.
[III/2,9] Yhdeksäs kysymys. Mitä on tehtävä pidättämisen jälkeen, ja onko ilmiantajien nimet annettava tiedoksi hänelle [pidätetyille]. Ja se on neljäs toimenpide.
[III/2,10] Kymmenes kysymys. Miten on myönnettävä puolustus sekä asianajajan nimittäminen. Ja se on viides toimenpide.
[III/2,11] Yhdestoista kysymys. Mitä asianajajan on tehtävä, jos todistajien nimiä ei anneta hänelle tiedoksi. Kuudes toimenpide.
[III/2,12] Seuraa tähän liittyen kahdestoista kysymys, joka tuo tähän vielä lisäselvityksiä, kuinka verivihollisuutta on tutkittava. Seitsemäs toimenpide.
[III/2,13] Neljästoista kysymys. Niistä asioista, joita tuomarin on vankityrmässä ja kidutuskammiossa otettava huomioon ennen esitettäviä kysymyksiä. Ja se on yhdeksäs toimenpide.
[III/2,14] Viidestoista kysymys. Tavasta, jolla syytetty tuomitaan [kivuliaisiin] kysymyksiin, ja kuinka häntä on ensimmäisenä päivänä [kivuliaasti] kuulusteltava, ja voidaanko hänelle luvata hänen henkensä säilyttäminen. Kymmenes toimenpide.
[III/2,15] Viidestoista kysymys. Kidutuksen jatkamisesta ja varovaisuustoimenpiteistä ja merkeistä, joista tuomari voi tuntea noidan. Ja kuinka hänen pitää suojautua näiden vahingoittavan taikuuden edessä. Ja miten heiltä on ajeltava karvat ja minne he ovat kätkeneet taika[kalujaan]. Sekä erilaisia tulkintoja vaikenevien taikojentekijöiden kohtaamisesta. Ja se on yhdestoista toimenpide.
[III/2,16] Kuudestoista kysymys. Ajankohdasta ja seuraavista kuulustelumuodoista. Kahdestoista toimenpide. Lopullisista varovaisuustoimenpiteistä, jotka tuomarin täytyy ottaa huomioon.
[III/3] Seuraa tämän kolmannen osan kolmas osa. Miten tämä uskonoikeudenkäynti on lopullisella tuomiolla saatettava soveliaaseen päätökseen.
[III/3,1] Seitsemästoista kysymys. Tavallisesta puhdistuksesta ja erityisesti hehkuvan raudan kokeesta, jota noidat anovat.
[III/3,2] Kahdeksastoista kysymys. Lopullisesta tuomiosta itsestään, ja kuinka se on langetettava.
[III/3,3] Yhdeksästoista kysymys. Monellako tavalla epäilys on saatava, jotta tuomio voidaan langettaa.
[III/3,4] Kahdeskymmenes kysymys. Tuomion langettamisen ensimmäisestä kaavasta.
[III/3,5] Kahdeskymmenesensimmäinen kysymys. Toisesta kaavasta langettaa tuomio syytetylle, tarkemmin sanoen vain huonomaineiselle.
[III/3,6] Kahdeskymmenestoinen kysymys. Kolmannesta kaavasta langettaa tuomio, ja [tarkemmin sanoen] huonomaineiselle ja [kivuliaisiin] kysymyksiin asetetulle [henkilölle].
[III/3,7] Kahdeskymmeneskolmas kysymys. Neljännestä kaavasta langettaa tuomio syytetylle, tarkemmin sanoen kevyesti epäilyksenalaiselle.
[III/3,8] Kahdeskymmenesneljäs kysymys. Viidennestä kaavasta langettaa tuomio, tarkemmin sanoen raskaasti epäilyksenalaiselle.
[III/3,9] Kahdeskymmenesviides kysymys. Kuudennesta kaavasta langettaa tuomio syytetylle, tarkemmin sanoen pakottavasti epäilyksenalaiselle.
[III/3,10] Kahdeskymmeneskuudes kysymys. Kaavasta langettaa tuomio syytetylle, joka on epäilyksenalainen ja huonomaineinen.
[III/3,11] Kahdeskymmenesseitsemäs kysymys. Kaavasta langettaa tuomio sille, joka on tunnustanut kerettiläisyyden mutta on katuvainen.
[III/3,12] Kahdeskymmeneskahdeksas kysymys. Kaavasta langettaa tuomio [syytetylle], joka on tunnustanut mutta, vaikkakin katuvainen, niin kuitenkin rikoksenuusija.
[III/3,13] Kahdeskymmenesyhdeksäs kysymys. Kaavasta langettaa tuomio [syytetylle], joka on tunnustanut kerettiläisyyden mutta on ei-katuvainen, vaikkakaan ei rikoksenuusija.
[III/3,14] Kolmaskymmenes kysymys. Kaavasta langettaa tuomio sille, joka on tunnustanut kerettiläisyyden ja on rikoksenuusija ja katumaton.
[III/3,15] Kolmaskymmenesensimmäinen kysymys. [Kaavasta langettaa tuomio] sille, joka on todettu syylliseksi ja saatu kiinni rikoksesta, mutta joka kuitenkin kiistää kaiken.
[III/3,16] Kolmaskymmenestoinen kysymys. [Kaavasta langettaa tuomio] syylliseksi todetulle, joka on altis pakenemaan tai ilkeämielisen vitkasteleva.
[III/3,17] Kolmaskymmeneskolmas kysymys. Toisen poltetun tai poltettavan noidan ilmiantamasta henkilöstä. Kuinka tuomio on langetettava [hänelle].
[III/3,18 ja 19] Kolmaskymmenesneljäs kysymys. Kaavasta, jolla tuomio on langetettava noidalle, joka pitää yllä vahingoittavaa taikuutta, sekä noituville kätilöille ja taikoja tekeville jousimiehille.
[III/3,20] Tämän viimeisen osan kolmaskymmenesviides kysymys. Kaavoista tuomita kaikki noidat, jotka väärin tai myös oikeutetusti vetoavat tuomiosta.

Liitteet.

”Maailmankirjallisuuden turmiollisin kirja”? — Malleus Maleficarumin synty- ja vaikutushistoriasta ja noitavainon alkutekijöistä
Asiakirjoja
Lähteitä ja kirjallisuutta Noitavasaran tulkitsemiseen
Kääntäjän jälkisanat

Tämän tuotteen ostaneet ostivat myös…