Suistamon pitäjän koillisessa nurkassa virstan toista Suo­järven rajalta on Shemeikän kylä. Siinä on nykyjään eläjiä kahdessa kylännimisessä talossa; kolmannesta oli joku vuosi sitten asukkaat köyhyyden ajamina muuttaneet muualle ja siitä saakka on heidän talonsa ollut autiona.

Molempain jäljellä olevain talojen asukkaat, ovat samaa sukua. Se on peräisin Lubasalmesta "Reboilan puolelta", jossa suvun nimi oli Hoshkonen (Hoshkosia sanotaan vieläkin löytyvän Lubasalmessa). Nykyisen "Shemeikäisten" eli oikeiden "Shemeikän ukkojen" — tällä nimellä, pitäjäläiset kutsuvat talojen vanhoja isäntiä, Pedri Joakonpoikaa (noin 100 vuotta) ja Ondrei Ivanoffia (päälle 80 v.) sekä Pedrin poikaa, joka on melkein yhtä vanhan näköinen kuin hänen isänsäkin. Kertomuksen mukaan oli Pedri Joakonpojan isän-isä, Hilippä Semonovitsh Lubasalmesta muuttanut Shemeikkään. Hilipän ”toatoin-toatoin-toatto", Miihkali *1, oli tuo kuuluisa tietäjä, jonka ih­meellisistä matkoista ja metsästysretkistä usea Suistamon ja Suojärvenkin pitäjän vanhus, tiesi jotain kertoa.

Tämä Miihkali oli oppinut tietäjäksi ”Tuli Lapissa" *2. Täällä hän oli käynyt meren takana niin kaukana kuin tuossa merentakaisessa maassa (Tuli-Lapissa — Turjassa?) ihmistä vain elää eli kunnes meri tuli etehen, jonka takana ”moata ei enämbi oo". Syyksi hänen lähtöönsä tuonne Tuli-Lappiin sa­noivat Shemeikän ukot, että hän tahtoi opastua tietäjäksi, mutta Shemeikkäläisten vanha metsästystoveri ja laulaja Ontto Jeleseijeff Bolshokoff *3 (80 vuotta Kivijärvellä, Suojärven pitä­jää), että hän tahtoi saada selkoa vanhimman poikansa mur­haajasta. Onton koko kertomus kuuluu näin:

”Shemeikäiset ovat kotoisin Reboilasta. Heitä asui kaksi veljestä samassa talossa. Toinen tappoi toisen Semoin pojan, vaan ei tietty, minne lapsi oli joutunut. Isä, Semoi, lähti Tuli-Lapin tietäjiltä kysymään neuvoa. Otti mukaansa ”kishettä (valkeata vaatetta) kogo kukan", maksaakseen sillä Lappalai­selle palkan. Tuli-Lappalainen vei hänet metsään. Täällä hän kokosi leppäpuuta suureksi nuotioksi, jonka sytytti ja — hyp­päsi itse keskelle palavata nuotiota. Tulen keskestä huusi vielä Semoille: ”älä hiilokseen koske, vaan istu vieressä ja vuota!"

Sittenkuin nuotio oli palanut, hyppäsi Lappalainen kytevien hiilten seasta; hän pudisteli ja pöristeli itseänsä kuin koira, joka vedestä nousee. Astui Semoin eteen (joka huomasi, että Lappalaisen tukka ja parta olivat tulessa kähertyneet). Kä­dessä oli hänellä ”suuri partu" (= parta), joka riippui irvistele­västä alileuvasta. Kysyi Semoilta: ”tunnetko? — ”Ka niin on kuin veljeni!" Sitten vetäisi taskustansa suan. — ”Tunnetko?" — "Ka mintäh' en (tuntisi); oma sugani, joga lähtiessä kodih jäi aittah"

Lappalainen nyt neuvoi, että murhaaja oli Semoin oma veli; ruumiin hän oli kaivanut kiven tyveen (Hoshkosen) talon pellon läheisyyteen, josta sittemmin ruumis löydettiinkin.

Opittuansa vielä Tuli-Lappalaiselta ”pedran", ”soarvan" (saukon) ynnä muita metsävirsiä, palasi Semoi kotiinsa. Tänne tullessansa näki hän pihalla veljensä, jolta parta oli poissa. — ”Minne siulta partu sai?" — ”Oma heboi haukkai!" Sen vastat­tuansa katosi se murhaaja veli teille tietämättömille. ”Lappa-lane oli netshis sanonu (Semoille), että ku velles vai paginalla lyöttäyy, häi ii samalla häviää".

Yksimieliset ovat kertojat, että se suuri tietäjä — olipa se sitten Miihkali- tahi Semoi-niminen — oli kävnyt kolme eri kertaa Tuli-Lapissa. Yhdellä näistä matkoistansa hän oli aja­nut Lappalaisen porolla yli Imandran järven, jota sanottiin ”kolme yheksää" (83) virstaa *4 pitkäksi. Toiselta matkaltansa kerrottiin hänen kotiintulostansa seuraavata:

Ukko Hoshkonen oli kauan viipynyt Tuli-Lapissa. Eräänä iltana "suuressa pyhässä" hän istui ikävissään Tuli-Lappalaisen luona, muistellen kotiansa. Ajatuksissaan hän huudahti: ”ku äijä-päiväksi (pääsiäissunnuntaiksi) kodih puuttus” - ”Antanet paraan lehmäsi, puutut hot' tänä yönä!" — arveli Lappalainen, joka oli kuullut Hoshkosen sanat. Hosh­konen lupasi. Lappalainen alkoi kohta viheltää; vihelsi . . . . vihelsi .... vihelsi, jopa kapsahti pirttiin pieni sellainen mies-tattara. Tämä kysyi Lappalaiselta: ” mitä pitää?" — ”Kiirehes-tigö voit kulgea?" — ”Kuin lintu lentää!" — ”Et miule päi (kelpaa)!" Kuin Lappalainen vihelteli uudestaan, niin tuli tar­joutumaan kyytimieheksi toinen pikkarainen mies, joka sanoi kulkevansa nopeasti kuin nuoli. Mutta ei tämäkään vielä kel­vannut. Lappalaisen mieltä myöten oli vasta kolmas kyytimies, joka sanoi olevansa siellä ja täällä, eli yhtä nopea kuin ajatus. Ja tämä poika se vielä samana yönä suhautti ukko Hoshkosen kotiinsa. Aamulla kuin Hoshkosen emäntä meni navettaan, makasi musta lehmä kuolleena: — Lappalainen oli ottanut palkkansa! ”Ei näet elävänä huolinut!"

Näillä matkoillansa Tuli-Lappiin oli Hoshkonen itsekin oppinut suureksi tietäjäksi. Metsävirsiensä avulla, joita Tuli-Lappalaisilta oli saanut, tuli hän muun muassa kotipuolensa kuuluisimmaksi metsästäjäksi. Hoshkosen peuravirret esim. olivat olleet niin tehokkaita, että kuin hän metsään muutamista puista laittoi aidan, johon keihäitä sitoi molemmin puolin, niin tähän yksinkertaiseen pyydykseen oli tarttunut peuroja ”kak-sintoistakymmenin kerralla" ja mikä kumminta, näillä peuroilla oli ollut niillä korvat leikattuna, ”shulkuset" töppöset korvissa, millä kellot kaulassa; — ne olivat olleet Tuli-Lappalaisten alju-poroja.

Miihkali Hoshkosesta kertoivat vielä Shemeikän ukot, että hän vanhoina päivinä oli käynyt sotaa, ”voinoa" Ruot-shien kera. Heitä hän tietysti oli tappanut kuin kärpäsiä ei­vätkä niiniä poloiset inahtavalle tietäjälle mitään voineet. Sotaan hän kuitenkin oli kuollut. Kerran näet taistellessaan Ruot-shien kera hänen hevosensa oli viskannut hänet vasten aidan­seivästä, johon Miihkali oli tarttunut kiinni, ja tähän joko itses­tään kuollut taikka toisen kertomuksen mukaan saanut sur­mansa Ruotshin keihäästä.

Miihkalista ja Semoista on melkein kaikille Shemeikän suvun miespuolisille jäänyt perinnöksi laulu- ja metsästystaito. Nykyisistä Shemeikkäläisistä ovat vielä tänäkin päivänä Mysysvoaran Pedri ja hänen poikansa sekä Kontroon Vasilei Suistamon ja luultavasti koko Itä-Suomen kuuluisimmat peuran-tappajat. Samoin on vastamainittu Pedri, hänen veljensä Mikki Hoilolassa sekä Pedri Joakonpoika ja Ondrei Ivauoff Shemeikässä Itä-Suomen parahia laulajia *5.

Hjalmar Basilier.

*1 Kts. sukutaulua lopussa.

*2 Tuli-Lapista ja Tuli-Lappalaisista en saanut muuta tietoa kuin seuraavan Ondrei Ivanoffilta Shemeikässä: ”Tuli-Lappalaset kaottih meren toah; tällä puolen merta niitä ei ole. Vain Kannus-Lappalasia on tällä puolen mertä".

*3 Hän myös  väitti, että sen suuren tietäjän nimi oli Semoi (eikä Hilippä) ja että tämä sama Semoi se sittemmin Shemeikkään muutti.

*4 Imandra on karttojen ja A. W. Ervastin matkakertomuksen mu­kaan noin 1000 virstaa.

*5 Salmin kihlakunta alkuansa näkyy olleen jokseenkin köyhä runoista. Nyt niitä on useissa kylissä, varsinkin Suistamolla ja Korpiseljillä, pal­hoa vähemmin Suojärvellä ja aivan vähän Salmilla. Ne, mitkä tavataan, ovat suurimmaksi osaksi silminnähtävästi yhtä perijuurta ja tämä perijuuri on Shemeikkäläisten laulutavassa. Korpiseljillä ovatkin parhaat laulajat Shemeikästä tulleita siirtolaisin. Useitten runojen sukulaisuus Repolan ja Himolan runojen kanssa, Aunuksen puolella osottaa että Shemeikäiset toivat runotaitonsa sieltä mukanaan. J. Krohnin muist.