Elokuun 12 päivänä lähdin kolmannelle retkelleni pohjoiseen päin. Tulin taas, vähän sinne ja tänne poikettuani, Tampereelle. Tampereelta menin kokemaan sitä puolta Lempälän pitäjää, jonka viime kerralla olin jättänyt. Lempälästä käänsin Kivikoskelle, Teiskoon ja Ruoveden pitäjään.

Ruoveden pitäjän kuulin saaneensa nimensä seuraavasta: “Kun Lappalainen poikanensa kerran söi näillä vesillä pyydettyjä kalojansa, istui ruoto pojan kurkkuun. Lappalainen, kiskoessansa ruotoa pojan kurkusta, sanoi: ruotoisiapa kalat näissä vesissä ovatkin; kutsuttakoot järvet täällä tästälähin ruotovesiksi - josta sitten on tullut Ruovesi.” Tarun todenperäisyyttä saa epäillä kuka tahtoo. Se vaan on totta, että Lappalainen ennen on oleskellut Ruovedellä. Heidän jätteitänsä on pitkin pitäjää. Emäkirkolla on lapinraunioita Sarvannan kylän maalla; Lehtisaarella Pajulahden kylän maalla; Löytyn niitun sivussa Yli Sarvannan maalla; Kauhtion nenällä Pajulahden kylän maalla; Pöykkysaarella Tarjanteessa. Virtain kappelissa on Herrasen talon maalla, Toiveden rannalla. Ähtärin kappelissa on Pakarin kylän maalla; Sarkolan saarella Jussilan talon maalla. Kurun kappelissa on Paappasen taloin maalla ja Kapeen kylän maalla. Monta paikkaa on myös saanut nimensä Lappalaisista: Lappi-niminen talo Virtain ja Kurun rajalla; toinen samanniminen talo Keurun pitäjässä likellä Ruoveden rajaa; Lapintaipale, Mustajärven maalla; Lapinniemi ja Lapinkanta Tarjanteessa; Lapinniemi Suikon kylän maalla. Selkäsaarelle Jussilan taloin maalla Ähtärin kappelia sanotaan ennen haudatun Sipi-lappalaisia. Mistä nimi Sipi-lappalainen? Lapinrauniot nimitetään täällä enemmästä päästä Munkkilaisten muuriksi ja luullaan munkkia olevan niihin haudatun. Ollenkin Virtain kappelissa ei tiedetäkään muusta nimestä. Saari nimeltä Munkkien saari on myös Tarjanteessa.

Ruoveden pitäjään sanotaan nyky asujamia tulleen vesiä myöden Pirkkalasta. Oli kukkokin veneessä. Maalle laskettua hyppäsi kukko ensin rannalle, siitä puuhun ja siellä laulaan. - Miehet sanoivat: “tähän talo tulkoon, koska kukko laulaa”, ja rupesivat kohta rakentamaan Visuveden taloa.

Piruista ei ole täälläkään puutetta. Palojoen vuorella, Haukkaniemen kylän maalla, on yksi heistä kauan aikaa asunut. Muuan mies huusi pirulle, jonka tuovuksella ollessansa kuuli viheltelevän tällä vuorella: vihellä paremmin kun kerran vihellät - piru vihelsi niin, että mies meni ruuhesta järveen ja jäi sinne. - Mäyrä-kankaalla, Savelan töllin tykönä, sanotaan toisen majailevan ja tekevän kaikellaista pahaa. - Jaakon vuorella on Pirun kuultu kovin poraavan.- Rahavuorella, Kurussa, on se tehnyt samaa. - Vuoriniemen vuorella, Ähtärin kappelissa, ja Torisevan vuorella, Virtain kappelissa, on se myös nähty ja kuultu. Luultavasti on niitä Ähtärin ja Töysän kappelien rajallakin. Kyytimieheni jutteli tällä paikkaa tulleen hänen veljeänsä vastaan suuren miehen valkoisissa vaatteissa ja pyytäneen rahaa. Hän tämmöiselle rahaa antaan - ajoi aika kyytiä tulevaan keskievariin. - Kukon kylässä, Roppalan talossa, oli piru ennen kovin mellastanut elikoissa. Emäntä sanoi hänelle kerran suutuksissansa: riivattukos järjettömissä luontokappaleissa kaahit, rupee ihmisiin, voitko niille mitään? Samassa piru emäntään ja emäntä hulluksi. Pappi J... sai sen viimein manattua pois, mutta emäntä jäi mielenvikaan. - Eräästä pirun palvelijasta Lierasta, jonka täysi nimi oli Hiki Liera Tieran poika, on myös vähäinen taru. - “Kerran oli Keurulaisen poika varastanut isältänsä paljon rahaa ja muuta tavaraa. Isä, joka ei tiennyt kuka oli varas, lähti noidan Lieran tykö ja käski hänen puhaltaa varkaan kuoliaksi. Liera puhalsi ja sanoi samassa: ohoh, oma poikas se se olikin. Keurulainen kuultuansa sen huusi: säästä, säästä hänen henkensä. Se oli hiljaista. Keurulainen vihastui ja haastatti Lieran käräjiin poikansa taposta. Esivalta vapautti Lieran ehdolla, että hän paadella purjehtisi Lieransaarelle (Ruoveden selällä liki Korpulan taloa). Hän purjehti ja piti perää rautakangella. Siitä nähtiin hän täydeksi noidaksi ja tuomittiin hongissa poltettaa. Poltettiinkin Lieransaarella, jonne hän oli tullut paatenensa. Henkensä heittäessä sanoi hän: jonne savuni menee, se ijäti vaivainen olkoon. Savu meni päin Korpulan taloa - siitä asti ovat sen asukkaat aina olleet velassa”. - Sipirian saaresta Tarjanteessa on seuraava juttu.”Kun muuan talonpoika Pajulahden kylässä kerran vei kuttunsa mainittuun saareen, luki hän heille tuomion navetan ovella, sanoen: te olette tähän asti kokeneet ihmisten kaalimaat ja papumaat, mutta nyt tulette saareen, siellä saatte elää ruohoista ja lehdistä, ei siellä ole kaalimaita ja papumaita. Tästä pelästyi nuori vohla ja sanoi: me viedään Sipiriaan. Vanha pukki lohdutti häntä ja sanoi: ei hätää, ei hätää.” - Toisella, Arkun saarella, samassa järvessä on arkullinen rahaa, vaikk'ei sitä saada sieltä. Muistettava pitäjässä vielä on Helvetin kolu, jylhä luonnon ihme emäkirkolla.

Olen kehunut luontonsa puolesta kanniiksi melkein jokaista tähän asti kertomaani pitäjää; samaa täytyy sanoani Ruovedestäkin. Kyllä on järviä täällä jos koko maassammekin. Ähtärin kappelista alkaen, Ähtärin selkä, Toisvesi, Visuvesi, Tarjannes, Sotkanselkä, Vankovesi j. n. e. Näillä kuljetaan purjeellakin, jota ei tehdä joka järvillä. Näitä myöten kuljetetaan mastoja ja hirsiä maamme sydänpitäjistä. Minuakin vastaan tuli Keurusta hirmuinen hirsi-lautta, joka oli ollut keväästä asti liikkeellä.

Ruovedellä on kolme kappelia Kuru, Virtain ja Ähtäri, joista Virtain ja Ähtäri pian sanotaan tulevan eri pitäjiksi. Näillä tienoin teki Roth ja Spoof sota-vuonna 1808 tehtävänsä. Pusun ja Kautun silta, Ruhala, Soukonsaari ja moni muu paikka muistuttaa heistä. Kansa tässä suuressa pitäjässä on etelässä länsisuomalaisia, pohjaisessa melkein selviä pohjalaisia, sekä tapainsa, että kielensä puolesta. Osassa Virtain ja koko Ähtärin kappelia sanotaan jo esimerkiksi tuloo, menöö = tulee, menee; kivehen, huonehesen = kiveen, huoneeseen; han liitetään sanoihin, kun vaan vähänkin sopii. Muita kielestä koto-tienoillani eroavia on: olla tohtorissa, maalarissa = olla tohtorin, maalarin tykönä; olla tuhloksella = olla tuovuksella; loihko = tuohinen auskari, tuokkonen; vuolle' = virta eli virtainen paikka järvissä; virkaus (ei Löydy Eurenin sanakirjassa) = se karppu-ranne, joka jätetään pohjan puolelle ensi kerran tervaksiksi kolottuihin mäntyihin.

Huoneensa rakentavat, varsinkin Virtain kappelissa, kaksirivisiksi, kun varat vähänkin myöden antavat. Siinäkin eroavat länsisuomalaisista, etteivät aja kylissänsä taloja yhteen rypäleesen, eivätkä vihaa kasvavia puita niin kauheasti kuin nämät. Merihevosilla kulkevat enemmästä päästä, niinkuin muuallakin, jossa vesi on voitolla. Miesväki on hyvää hiihtään suksilla, luistiin ja ampuun, ollenkin kuin itse saavat kehua. Körttiläisiä ei ole enää niin paljo kuin ennen. Kansan sivistystä ei sovi juuri kiittää eikä laittaa. Taikauskoja ja muita hullutuksia uskotaan. En ole missään kuullut niin vapaita lauseita, kuin Pylkkään talossa, Virtain kappelilla. “Kuka pirun kaahimisia, tonttuja, aaveita, aarninhautoja uskoo? kyllä mar sen kirjoista ja sanomalehdistä näkee, ettei niissä ole perää”. Niin täällä; mutta en kauas mennytkään, kun jo toista kuulin. Soutajani jutteli: “en muista puhuakaan, mutta olen minäkin nähnyt yhtä ja toista. Kerran olin emäkirkkolaisen apumiehenä, kun hän kävi kirkossa ja kirkkopihassa noitumassa. Hänelle oli peräkanasin tullut paljo vahinkoja, jonkatähden hän tuli tänne apua hakemaan. Kauhistutti minua kun meni haudalle, kolisteli nyrkillänsä hautamerkkiä, kirosi ja manasi, taisteli sitten ison aikaa, kenen kanssa en tiedä, siksi kun kuulin myristävän: tapahtukoon tahtos. Tästä käski minuakin kirkon ovelle, puhalsi kerran oven laukkuun - ovi auki, ja me molemmat tasakäpälässä sisälle. Menimme kuoriin asti sivullemme ja takamme katsomatta. Siellä luki hän vielä sitä ja tätä, siksi kun toisen kerran vastattiin: tapahtukoon tahtos. En ole sitte kuullut, ovatko miehen onnettomuudet loppuneet”.

Ruovedellä asuu koko Satakunnassa ja muuallakin tunnettu suuri noita M..., joka kotopitäjässänsä tavallisesti nimitetään Ruoveden jumalaksi. Ei hänen sanota viljelevän niin hirmuisia välikappaleita kuin Santalan Taneli *5 vainaan, joka aikanansa oli koonnut ruumiin luita, kärmeen nahkoja j. n. e. Ratalahden talon emäntä sanoi kerran menneensä Santalan tykö kipeen silmänsä tähden. “Kohta sisään astuttuani kiljahti noita nauraan. Asiani sanottua peitti hän terveen silmäni, rupesi sitten käymään ympäri huonetta ja kiroon niin paljon kuin sisältä lähti; tuli viimein, kolahutti minua silmäkulmaan ja sanoi: kohden käyköön, terveeksi tulkoon. Sekä sen verran näin, että myös tunsin hänen lyöneen ruumiin pääkallolla. Tuskan hiki peitti ruumiini. Voi rakas Jumala, ajattelin, päästä minä hengissä tämän julman käsistä; en ikänä anna itseäni tämmöisiin toimiin. - enkä annakaan”. - M... on ollut Santalan opettaja, tälle antoi hän noita-tavinsakin, riimu-sauvan. Kahden kesken jutteli M... minulle yhtä ja toista, sanoi nuorena ensin parannelleensa kipuja - jota hän vieläkin tekee - vaan maan kuuluisaksi tulleensa siitä, että hän saa varkaan tuomaan takaisin varastetun omaisuuden. Jos ei varas tee sitä, uhkaa hän syöttää hänen, se tahtoo sanoa jollakin tavalla saattaa hänen perikatoon. M-n noita-huoneessa on pulloja, rasioita, kuivaneita kukkia, ruohoja j. n. e. huiskin haiskin lattialla, seinissä, pöydällä, tuoleilla ja katostakin killumassa. Tämäkin jo ihmetyttää metsässä syntynyttä, korvessa kasvanutta talonpoikaa. Gananderin tekemää kirjaa, Mythologia Fennica, sanoi hän ahkeraan lukevansa. Tästä oli hän ottanut paljon sanoja ja lukuja. Monta muuta pienempää noitaa ja tietomiestä on pitkin pohjais-Satakuntaa, mutta kaikki pitävät M-n kuninkaanansa. Tyrväästä ja Huittisistakin tulevat M-n tykö hakemaan apua; ei muualla ole niin mainioa. Ainoasti Lappalainen on hänen vertaisensa.

Ruovedeltä tulin Töysän kappeliin ja Alavuuden emäkirkolle, jonka luonto itse on ristinnyt Alavuudeksi. Koko pitäjä on tasaista alanko-maata, suota ja nevaa, jossa vaivaisen koivuja ja pieniä mänty-soiroja kasvaa myryttää. Alavuudessa on Lappalainen aikanansa epäilemättä oleskellut. Heistä muistuttaa Lapinvalkama Härkösen kylän maalla ja Lapin raha, josta kansalla on puhumista. Lampimäen sanottiin ennen löyneen Lapin rahan. Lappalainen, kuultuansa sen, tuli ja uhkasi viedä Lampimäen pojan sen pitkän tien, jos ei hän antaisi rahaa takaisin. Lampimäen täytyi eritä Lapin rahasta.

Sepponen hoetaan olevan vanhin talo Alavuuden emäkirkolla. Sama talo oli ennen mennyt ijäksi pitkää päivää maan sisään - luultavasti syystä, että joku joki eli puro oli kaivanut itsellensä tien talon alitse ja syönyt ja raatanut sen perustan. Sepponen oli ollut niin suuri että Virtain kirkko - jonne tästä on 5 penikulmaa - sanotaan olleen sen siko-laitumella, ja sen pirtti oli niin avara, että sinne mahtui asumaan kaksitoista perhettä. Kun nämät kaikki kerran olivat ko'ossa, meni talo maan poveen, eikä jäänyt henkiin muita kuin emäntä, eli, niinkuin toiset sanovat, talon vanha muori, joka oli ajamassa vasikoita kotio. - Töysän kappelissa sanotaan Tohnin olevan vanhin talo.Tohnin tykönä oli ennen ollut raunio, joka nimitettiin ristiraunioksi, sillä kivet siinä olivat riitatut ristiin. Keskellä ristiä oli Jumalan kuva, jolle uhrattiin kaikista esikoinen. Kun saatiin jyviä pellolta, ensimäiset jyvät sille. Kun lehmä kantoi, ensimäiset maito-pisarat sille. Rahaakin oli sille uhrattu. Kuva oli suuren miehen kokoinen ja miehen muotoinen, hongasta tehty, suuret rauta-renkaat korvissa. Se äijä riepu poltettiin, raunio hajotettiin ja riihi rakennettiin sen sialle. Unessa oli kyllä kielletty talon isäntää tähän rakentamasta, mutta ei hän huolinut siitä, rakensi vaan. Ei riihi ollut kauan valmiina, kun rangaistukseksi paloi elonensa päivinensä. Nyt ei siihen kukaan enää uskalla rakentaa. Kovin raavaita miehiä oli entiseen aikaan asunut Tohnilla. Kun Kyrön kirkkoa rakennettiin ja Tohninkin täytyi mennä samaan työhön, otti hän olallensa kiven, joka kuului hänen osallensa, ja lähti viemään sitä määrätylle paikalle. Mutta tiellä nousi kova riita naapuri-talon isännän kanssa. Tohni tappoi tappelu-kumppaninsa kivellä. Ei sitte vienyt tämmöistä veressä tahrattua pyhän kirkon seinään, vaan heitti sen pois ja tuli ottaan kotomäeltä toisen vielä paremman, ajatellen: hyvä on tulla omillansa aikaan. Sama Tohni teki kerran kauppaa Vaasassa. Rahojansa lukeessa varastettiin hänen hevosensa. Mitäs tästä - ei Tohni kauppaansa tänne jättänyt, otti 2 tynnyriä suoloja selkäänsä, monta kymmentä kannua vetävän padan päähänsä ja kepiksensä kymmenen leiviskän rautakangen.

Piruja ei ole täällä niin sakeessa, kuin muualla; mutta ei sentään su'un puutetta ole. Penkkivuoressa emäkirkolla on piru usein tehnyt niitä ja näitä. Se kutsutaan Penkkivuoreksi sentähden että kallion kyljessä on kaunis kivinen penkki.

Alavuuden pitäjästä tulin Peräseinäjoelle ja Jalasjärvelle. S...n keskievarissa, jälkimäisessä kappelissa, oli nuori isäntä kovin vaalea kasvoiltansa. Kysyin häneltä: mikä kipu teitä vaivaa, kun olette niin kalpea? - “Koska näytätte rehelliseltä”, vastasi hän, “niin sen tässä kahden kesken ilmoitan teille. Minulle on syötetty ruumiin multaa, siitä olen niin huono ja heikko. Asian laita on semmoinen. Pari vuotta takaperin naiskentelin, kuin muutkin, hyväilin nuorta talon tytärtä ison aikaa; mutta viimeiseltä ei hän enää ollut mieleeni, otin toisen. Tästäkös tämä suuttui. Siitä asti on hän vihannut minua, ja vihaa vieläkin. Sen tiedän vissiin, etten ole saanut muilta kuin häneltä ruumiin multaa, sillä en muista juoneeni missään muualla kylmää kahveeta. Näettekös, ruumiin multa vaikuttaa ainoastansa kylmässä kahveessa”. - Vai ruumiin multaa teille on syötetty.Ettekö ole hakenut parannusta mistään? - “Olen mar; muutoin olisinkin maana multana”. - Missä olette käyneet, ja mitä olette saaneet? - “Kävin tuolla tietäjän tykönä; se kraappi ruostetta seitsemän valtakunnan rahoista ja pieniä kiven kipinöitä ukkosen vaajasta, sekoitti nämät viina-ryyppyyn, jonka ryyppäsin. Tämä on pitänyt minua pystyssä; muutoin olisin, kuin sanoin, haudan omana”.

Seuraavat täällä käytetyt sanat ovat Satakunnnassa outoja: korvo = saavi; sanko = ämpäri; kolkka = kirnun mäntä; kakkulat = koukut, hilat; sohlot = kangastuolit; rahna = sorko; varejalka = kave; kuura = härmä; lavitsa = tuoli, penkki; sorvari = varvari. Seuraavat eivät löydy Eurenin sanakirjassakaan: kyrö = kytömaa; kraakku = vinka; kuttahiset = sohloin reisipuut; poomi = kangastukki; konkari = se puu, jolla kangasta tukkiin väännetään; hosso = lolla; vinkka = kalkku; Savokas sirppi = Ruovesiläisen sirppi (kuva-lehdellä II kuvaus G N:o 1); pohtimen korva sirppi = Mouhijärviläisen sirppi (N:o 2); hurri = varsi vikate (N:o 3); pyrstö-varsi (N:o 4).

*5 Warelius näytelmässänsä “Vekkulit ja kekkulit” on väärin nimittänyt hänen Santalan Matiksi.