Kangasalta tulimme takaisin Tampereelle ja sieltä samana päivänä höyrylaivalla “Laukolla” Wesilahden pitäjään. Laivan nimi Laukko osoittaa jo, kuka tämän omistaja on. Muiden laivain rinnalla on sen kulku vähän hitainen. Sen höyrykone sanotaan olevan liian vähäinen, jonkatähden sen täytyy usein pysättää matkallansa valmistaan uutta höyryä. Se kulkee Tampereen ja Laukon väliä, menee jonkun kerran kuukaudessa edemmäksikin Vesilahden kirkolle ja Kuokkalan koskelle Lempälässä. Tällä laivalla on muistaakseni 20 hevosen voima. Toinen vähäisempi, Ahti niminen kulkee Näsijärvellä. Kumpikaan ei köyhdytä matkalaisia suurilla hintamäärillä. Ahdilla maksetaan 8 peninkulmalta 50 kop., Laukolla 4:ltä 10 kop. hopeassa. Vesilahden pitäjä, jonne tulimme, on saarinensa salminensa maamme kauniimpia. Sorvanselän, Säijänselän ja Tautosen rannoilla on Lappalaisten ennen ollut sopiva oleskella. Heidän jätteitänsä onkin Siikasaarella kaksi lapinraunioa, Hinsalansaarella kaksi ja Lapinkalliolla yksi. Lapinlahti, Vesilahden kirkon tykönä, on myös heistä saanut nimensä. Mihin aikaan ja kenen työksi haudat lähellä Laukon kartanoa ovat luettavat, en voi päättää. Eivät suinkaan nykyajan tuotteita ole. Niinkuin kuvasta nähdään on joka haudalla isompi kivi (katso kuvassa II kuvausta E.) keskellä ja sen ympärillä neljä eli viisi vähempää. Kun kivet päältä ovat kiskotut, tulee joka haudassa ensin vastaan pieniä nyrkin kokoisia kiviä ja sitten - niin niissä, jotka jo ovat kaivetut - miekka, sirppi, keihään pää, hevosen kaluja, helmiä ja joku vaskinen koristus. Koettu on kaksi eli kolme hautaa; näistä löytyt kalut ovat lähetetyt Yliopistoon. Kokemattomia on vielä kolmattakymmentä. Näistä on hävitetty paljo peltoa tehdessä. Vasta kaksi vuotta takaperin, kun tuli luun sirpaleita ja puoli pääkalloakin kuokan terään, ruvettiin tässä tarkemmin tiedusteleen; nähtiin kivet olevan tarkasti järjestetyt idästä länteen, kaivettiin syvemmälle - löyttiin mainittuja kaluja. Puolen virstaa Laukon kartanosta Hinsalan kylään päin näyttää yhdellä saarella olevan kymmenkunta yhtäläistä hautaa.

Merkittäviä paikkoja Vesilahdella on: Tuhnuvuori, korkea ja jyrkkä vuori virstan matkaa Laukon kartanosta emäkirkolle päin. Sen kyljessä on holo, ensin niin avara että ihminen köyryniskoin pääsee sylen kaksi eteenpäin, mutta sitte soukistuu se soukistumistansa. Sen hoetaan ulottuvan Laukon kellarin asti, ja pirujen sen kautta vieneen tavaraa Laukon herroille, Kurjille. - Hurskavuori, jossa myös on väliin nähty ja kuultu piruja. - Tatinsaari, jolla menninkäiset ennen, kun tuotiin ruumiita veneellä kirkkoon tämän saaren sivutse, tanssivat ja lauloivat kaikellaisia ilvelauluja. - Ämmän hauta (vähän matkaa kirkolta Laukkoon päin), josta jutellaan: “Kun ennen vietiin Suomelan talosta pahankurista ämmä-vainaata haudattaa, pysähtyi arkku kun naulaan mainitulle paikalle; ei saatu sen edemmäksi, siihen täytyi jättää. Muistoksi pitää jokaisen sivutse kulkevaisen heittämän ämmän haudalle jonkun kuivaneen oksan.” - Onnen kohta (vähän matkaa edellisestä), jonka kansa syystä tietämättömästä myös pitää pyhänä. - Kello-kari, jolla sanotaan olevan kirkon kellon upotetun. - Suutarin kivet (Anian ja Palhon kyläin välillä), joilla jonkun suutarin ennen sanotaan päiväkauden kiikkuneen. - Kurjen kari (puolen toista Ruotsin virstaa Anian kylästä päin Tottijärven kappelia), jonka sanotaan saaneen alkunsa seuraavalla tavalla: “Kerran tappeli Kurki jonkun väkevän Venäläisen kanssa. Venäläinen voitettiin ja karkasi pakoon. Kurki ajaan takaa. Venäläinen sai veneen rannalta, meni sillä yli selän. Kun ei toista venettä ollut saatavissa, otti Kurki kourallisen kiviä rannalta ja heitti ne vihollisensa päälle; ei osannutkaan. Tästä tämä kari. - Naarva, jossa pidettiin markkinoita ennen kun ei Tampereella vielä pidetty. Merkittäviä vielä on: Anian kylän kohdalla, Säijän selällä kanto, jota ei kukaan pitäjässä, ei herrasmiehetkään uskalla pidellä. Ei sinne ole meneminen, sillä se joka sitä hypistelee rupee mätäneen. Joku hakkasi siitä kerran muutaman lastun; kohta rupesi sen pää mätäneen. Toinen ei sanonut uskovansa turhia, teki samalla tavalla; kohta sen jalka mätäneen. - Laukon kartanon tykönä kuivettunut mänty, johon Kurkien sanotaan hirttäneen väärin tekevät voutinsa. Siitä vähän matkaa on lahti, johon Klaus Kurki meni Elinan poltettuansa hukkumaan. Kurkien jalosta su'usta, joka maailman sivusta nykyaikoihin asti on asunut Laukolla ja tehnyt sen kuuluisaksi, on kansalla paljo puhumista. Klaus Kurki ja Elinan surma elää vielä kansan muistossa. Matti Kurjen ja Potkon tappelu (katso Finland framställdt i teckningar) kerrotaan täällä vähän toisella tavalla, kuin mainitussa kirjassa. - “Kurjen miekka rupesi äkkiä kovin heliseen tupessa. Mitäs heliset miekkani? kysyi Kurki. Miekka helähti vielä kovemmin - samassa astui kuninkaan lähettiläinen sisään ja käski Kurjen mennä tappeleen Potkon kanssa. Kurki totteli kuninkaansa käskyä, antoi itsensä Jumalan huomaan ja haltuun ja lähti matkalle. Tultuansa sinne, missä Potko oli, tiedusteli hän, kenenkä avulla Potko sotinee, Jumalan vai perkeleenkö - näki avaimen lävestä pirun istuvan kahden reisin pukin hahmossa Potkon hartioilla. Havaittuansa tämän rukoili Kurki taivaan Jumalaa avuksensa, vahvisti itsensä Herran ehtoollisella ja meni sitten urhollisella mielellä tappelukentälle.” Täällä kävi niinkuin näemme mainitusta kertomuksesta. - Laukon kartano oli Kurkien hallussa vuoteen 1817, jolloin sen osti päälääkäri Törngrén, jonka omaisilla se on vieläkin. Laukon kohdalle pysähtyi Lappalainen ensin kun hän tuli Vesilahdelle, laski väsynyt pitkästä matkastansa laukkunsa tässä maahan ja sanoi: “tähän laukkuni lasken, tähän Laukko tulkoon.” Rupesikin kohta rakentamaan Laukkoa, asui ja oleskeli siinä siksi, kuin Suomalaiset hänen karkoittivat.

Kieli Vesilahdella on tavallista Satakuntalaista. Sama on sanominen kansan tavoistakin, olosta ja elosta. Moneen kummalliseen tonttu-juttuun uskotaan vielä kiven kovaan. Vesilahti ja Lempälä ovat ennen olleet yhdistetyt. Rovasti Strandberg “Turun hiippakunnan paimenten muistossa” sanoo yhdessä paikkaa: “Lempälän pitäjä ei ole paljon opin puhdistusta vanhempi” ja toisessa: “Vesilahti lohaistiin Lempälästä, sai jo vuonna 1346 oman paimenensa, ja 1422 oman kirkkonsa.” Vesilahden nykyinen kirkko on rakennettu v. 1801-3; kellokastari on vanhempi, vuodelta 1782. Kirkon sialla oli ollut niin suuri kuusi, että ulottui ylitse puolen venäjän virstan levyisen kirkkolahden. Sen kannolle mahtui kahdeksan miestä maata ja sen oksat olivat niin suuria että niistä tehtiin yksipuisia pöytiä. Minäkin näin yhden viittä korttelia leveän ja syltä pitkän, joka kehuttiin olevan sen puun oksasta. Puussa eleli, sen kasvaessa, kotka niin suuri ja voimallinen, että vei pesäänsä lampaita ja vasikoitakin. Karkoittaa sitä, tehtiin valkea puun juurelle; mutta se otti veneen täynnä vettä rannalta ja sammutti valkean.

Vesilahdelta tulimme yli Toutosen Lempälän pitäjään. Menimme kohta katsomaan pirun linnaksi nimitettyä linnoitusta keskellä suurta suota (kolme virstaa koilliseen kirkolta) arvellen sataan jalkaan korkealla kukkulalla, jonka pituus ylhäällä on 25 syltä ja leveys 15 syltä, koko avaruus niinmuodoin johonkin määrään 375 sarka-syltä. Kuva-lehdellä II kuvassa F kuvaa a linnoituksen valleja; 1, 2, 3, 4 linnoituksen porttia; 5 jommoistakin entistä linnan siaa; 6 jotakin hautamerkkiä, vähän samasta muodosta kuin kivi Nokian puutarhassa; 7 lähdettä kukkulan juurella. Miltä ajoilta tämä linnoitus on, en voi päättää; ehkä on piruin tekemä, niinkuin hoetaan. Kovalla myrskyllä otti linnan haltija meitä vastaan. Kun kiipesimme vuorelle, välähti salama, kajahti ukkonen, tärähti maa ja samassa sade taivaasta. Kohta johtui mieleemme: ehkä on tässäkin vihan ja sodan lieska liehunut, veri haavoista vuotanut. Kun muutkin pelkurit, menimme pakoon vuoren rotkoon. Suojassa täällä kurkistelimme salamaa ja eväspussiamme. Hetken perästä tuli aurinko lymystänsä takaisin taivaalle, pian mekin piilostamme. - Muita merkittäviä Lempälässä on: Lapin kulma eli Lapin loukko, osa Lempälän pitäjää, joka on saanut Lappalaisista nimensä. - Teilien mäki, jossa ennen on mestattu. - Vuoreksen vuori, josta näkee seitsemän kirkkoa. - Hyssyn kirkko ja Ämmä-risti, jossa piru pitää asuntoa ja tekee paljon pahaa, väliin pysäyttää hevosenkin niin ettei pääse askeltakaan, ennenkun ajaja katsoo kuolaimen lävestä ja huutaa: “pois piru maantieltä”. - Kunnian mänty, josta hoetaan samaa kuin kannosta Vesilahdella.

Lempälän pitäjän alkuajoista ja kirkon rakennuksista kirjoitetaan vähäisessä kertomuksessa Lempälän pitäjästä *4 seuraavia: “Lempälän pitäjä on saanut nimensä kirkon-kylästä Lemposista ja se Lemmosta, joka kauan aikaa piti asuntoa Hiiden kirkossa, likellä Hiiden taloa, ja siellä teki paljon pahaa. Lempälässä on jo asuttu tempore cremationis , sitä todistaa nelikulmaiset kiviriitat Päiväniemellä (kaksi Venäjän virstaa Hauralan kylästä lounaan yli Toutosen järven). Asia on sitä uskottavampi, kun Haurala on vanhin kylä pitäjässä, niinkuin runossa kuuluu: “Haurala kyliä vanhin.” - Lempäläiset kävivät ensin kirkkoa Karkussa, sitte Pirkkalassa. Senjälkeen rakensivat oman kirkkonsa Aimalan kylään. Vesilahtilaiset närkästyivät, kun heille tuli niin pitkä kirkkomatka yli Toutosen. Kolme miestä, yksi Mustisista, toinen Hakimäestä, kolmas Menkalasta, tuumivat, mitä olisi tehtävä - palkkasivat puoli-hullun miehen Hollolasta polttamaan kirkon Aimalassa.

Tästä runossa:

Mies musta Mustisista, Harmaa Hakimäestä, Pitkä Mikko Menkalasta, Hollolaista haukutteli, Käski miestä mieletöintä Polttaan kirkon Aimalasta; Että siutuis vetten riidat, Vaikenis omain väet.

Mies viritti valkean kirkon nurkkaan, valkea pääsi vallalle; ei liki paikoiltakaan, Nurmen kylästä, Hauralasta ja Herralasta jouduttu apuun.

Haurala ei havainnut, Herrala ei herännyt, Nurmikunta nukkununna.

Ainoasti Priita-niminen piika Lemposista sai valkean käsistä Pietarin, Paavalin, Priitan ja Mataleenan kuvat. Kuvain alle tehtiin lauttoja, jotka lykättiin järvelle sanoen:

Kuhunka kuvat kulkevat, Sinne kirkko tehtäköhön.

Pietarin ja Paavalin kulkivat Vesilahdelle yli Toutosen, jonne Vesilahtilaiset rakensivat kirkkonsa, joka saatiin valmiiksi 3 p. Helmikuuta v. 1422, niinkuin näemme pispa Kondradin kehoituskirjeestä, annettu v. 1461. - Priitan ja Mataleenan kuvat kulkivat Tilkan taipaleelle, johon Lempäläiset rakensivat kirkkonsa v. 1418, niinkuin näemme samasta pispan kirjeestä. Silloin kun kirkko vielä oli Aimalassa, oli pappila, jonka kellarin seinät vielä sanotaan olevan jälellä, siinä kuin Mikkolan talo nyt on. Kun nykyistä kirkkoa rakennettiin, pidettiin jumalan-palvelus Aimalan kylässä”.

Lempälästä tulimme takaisin Vesilahden pitäjään ja Tampereelle, Tampereelta Yläjärven kappelille, Kyröön ja kotio Heinäkuun 27 päivänä, jolloin myös kumppanini erosi minusta.

Elokuun 3 päivänä lähdin toiselle retkelleni Karkun ja Tyrvään emäkirkolle, Kiikan kappeliin ja Huittisten emäkirkolle. Matkat näissä pitäjissä eivät olleet niin hupaiset kuin edelliset, sekä sentähden että nyt tulin yksin kulkemaan, että myöskin nämät paikat olivat ennen nähtyjä ja muutoin luontonsa puolesta sangen vähän ihastuttavia. Karkun puolisessa osassa Tyrväätä ei sentään ole moitittavaa. Ilomielin seisahtuu matkustaja Vammaskosken sillalle, näkee Vammaskosken kuohuvan jalkainsa alla, sen yläpuolella Rautaveden, alipuolella Tyräveden ja sen rannalla pitäjän kauniin kirkon kahtene kastarinensa. Mutta koko Huittisten ja suuri osa Tyrväänkin pitäjää on aukeeta, tasaista kuin pöytää, vuoritta, järvittä. Kave pellolla, ruko niitulla ovat ainoat koristukset. Siellä täällä siintää joku kuusisto, tien varrella joku lepistö. Jos ei Suomalainen yleensäkään huoli puista kotonsa kauneudeksi, niin näitä peräti vihataan Huittisissa ja siitä Turkuun päin. Kauniimmat ovat lika loka sisällä ulkona, harmaat huoneet huiskin haiskin. - Kun maa on tasaista ja aukeeta, niin ei täällä sovi pirujen ja hiisien asua. He vaativat holoja, rotkoja, luolia, kukkuloita. Näiden pitäjäläisten täytyy asettaa pirun johonkukun taloon eli torppaan, kun ei ole muuta sopivaa paikkaa. Niin jutellaan esimerkiksi pirun 20 vuotta sitten kovin kaahineen Mustanmettän torpassa. Se leipoi siellä kaikellaisia herkku-leipiä, toi hyviä juomia pöydälle ja teki yhtäjatoista hyvää ja pahaa. Muutamat söivät sen laitoksia, toiset eivät maistaneetkaan. Jumalisia ihmisiä kokoontui monta kertaa rukouksilla ja veisuilla ajaan häntä pois, mutta ei se niistä huolinut. Viimein tuli kaksi pappia manaamaan. Ensimäinen ei onnistunut toimessansa, mutta kun toinen rupesi, raamattu ja virsikirja kädessä, saarnaan, otti piru pakonsa akkunasta, eikä sen perästä enää tullut kuuleen eikä kurkistaan. Melkein samoja teki paha hiljan Kiikan kappelilla, mutta jo sekin saatiin pois.

Taruista Kaukolan Hokkosta, Huisusta, Kaijansaaresta, Pirunpesästä pirunkellonensa ja muista Tyrvään asioista on lukea Antero Warelius'en kirjoittamassa kelpo kertomuksessa Tyrvään pitäjästä. Heittisissä ei kansa tiennyt jutella mitään muistoon pantavaa.

*4 Majuori Segerkrantzin Vesilahdella oma.