1. Kainulaiset

2. Pirkkalaiset

3. Pirkkalaisten oikeudet ja säännöt

4. Pohjanmaan Ruotsalaisista

5. Savolaiset

 

 

2. Pirkkalaiset.

 

Ne vähäiset historialliset tiedot, jotka ovat meillä osviit­tana Pirkkalaisten syntyperästä ja ensimäisistä teoista, on Scheffero ko'onnut kirjassaan: Lapponia, ja sittemmin Fran­zén *7järjestänyt ja selittänyt. Pääjohto niistä on seuraava.

Kuningas Maunu Latolukon kuninkaaksi tullessa olivat Lappalaiset itsenäistä kansaa. Ja koska hän ei voinut tätä muuttelevaista metsä-kansaa kruunun alle saada, niin hän tar­josi antaaksensa Lappalaiset omaisuudeksi niille, jotka tahtoi­sivat saattaa ne Ruotsin kruunun alle. Silloin Pirkkalaiset jotka olivat Hämäläisiä Pirkkalasta ja Rengosta, kävivät asiahan kä­siksi, valitsivat päämieheksensä erään mainion Hämäläisen, Matti Kurjen, ja karkasivat eteläiseen Pohjanmaahan Lappalaisten päälle, joitten tavarat ryöstettiin, jotta heidän täytyi paeta pohjaseen Kemijoen ja Tornijoen paikoille. Eikä monta vuotta väliä, kun jo toisen kerran Pirkkalaiset samoovat suurimmalla vakivoimalla heidän päällensä ja ajavat heidät näiltäkin asun-sioilta pois niihin erä-maihin, joissa nyt asuvat. Näin Pirkka­laiset voittivat Lapinkansaa allensa pohjaiseen ja läntiseen merehcn saakka, ja saivat kuninkaalta kirjan, jolla Lappalaiset pitkin Pohjaa kaikkine veroinensa ja lohivesinensä annettiin heidän haltuunsa sillä ainoalla ehdolla, että heidän piti kruu­nulle maksaman muutamia kihtelyksiä oravi-nahkaa. Siitä nämä Pirkkalaiset kävivät kovin mahtaviksi ja äveriäiksi. Tämä sanotaan tapahtuneeksi vuoden 1277 paikoilla, ja tästä lähtien täytyi Lappalaisten maksaa vuotinen vero. Mutta Matti Kurjen sanotaan vihdoin suuttuneen tähän pitkään ja vaivaloiseen mat­kaansa, jotta hän muille Pirkkalaisille Pirkkalan pitäjästä möi kaikki oikeutensa Lappalaisten yli ja sen siaan sai omaksensa muutamat kylät Suomessa. *8

Nämät ovat vanhojen kertomusten *9 omat sanat, vaikka vähän sopuun sioitettuna. Mistäpä selvästi havaitaan, että Pirkkalaiset olivat syntyänsä Hämäläisiä, kotosin Hämeenmaan sydänpaikoista (Rengosta) *10, ja että heidän muuttonsa Pohjan­maahan tapahtui kahdessa jaksossa, ensinnä Suupohjaan, ar­vattavasti Kyrön paikoille, sitten muutaman aian päästä Perä-pohjaan, Kemin ja Tornion seuduille, niissä heitä vielä Kustaa Waasan aikoina keksitään. Todistukseksi siihen, että Häme heidän kotoperänsä oli, voimme mainita, että vielä 15:nnen vuosisadan keski-paikoilla heidän veljyyttänsä Hämäläisten kanssa osoitetaan. Asia on lyhyesti seuraava. V. 1454 pidettiin Tor­niossa, joka siihen aikaan Luulajan ja Piitimeen kanssa oli Pirk­kalaisten pää-pesä, laillinen tutkinto muutamista Lappalaisista, jotka olivat Luulajan ja Piitimeen Pirkkalaisten hallussa, mutta luultiin oikeudella olevan "kuninkaan-lappalaisia", s. o. kruunun alle kuuluvia, koska olivat Hämeenmaasta tulleet sinne pohjaseen. Tutkimuksesta kuitenkin saatiin selko semmoinen, että "ne oikeudella ovat Pirkkalaisten omat, ja että Pirkkalaiset ovat ne oikealla jaolla saaneet jako-veljiltänsä Hämeenmaassaa" *11. Tämä todistaa selvilleen, että vielä siihen aikaan, eli lähes kaksisataa vuotta Pirkkalaisten ensimäisen retken jälkeen, oli Hämeessäkin Luulajan ja Piitimeen Pirkkalaisten jako-veljiä, ja ettänäilläkin Hämeessä asuvilla oli Lappalaisia hallussansa. Että siis nuo Peräpohjan Pirkkalaiset olivat syntyänsä ja su­kuansa Hämäläisiä, lienee jotenkin epäilemätön asia.

Mutta kuitenkin tutkijat ovat arvelleet heidän nimensä Ruotsalaiseksi ja siitä luulleet voivansa päättää, että koko kauppaseurankin alku oli Ruotsalainen, vaikka Suomessa muka sen ensimäkien asento-paikkansa oli. Tosin Pirkkalaisten synty­paikaksi nimitetään Pirkkalan pitäjä, joka siihen aikaan näkyy olleen Lapin-kansan raja-seutu, — ja äkkinäinen tuosta pian arvaisi luonnollisinta olevan, että Pirkkalaisten nimi on synty­nyt paikan nimestä. Mutta päin-vastoin ovat tutkijat koetta­neet todistaa, että pitäjä muka olisi nimensä saanut Pirkkalai­sista, ja että näitten nimi taas olisi ruotsin-kieltä. On, näet, Pirkkalan pitäjä aina maailman sivu kirjoitettu ruotsiksi: “Birkala“, jossa sanassa löytyy vieraskielinen ääni: b. Samalla lailla kirjoitetaan Pirkkalaistenkin nimi ruotsiksi: “Birkarlar“ ja tämä nimi tavallisesti selitetään merkitsevän: “kaupunki-miehet” Meistä tämä johtaus ja koko tämä arvelus Pirkkalais-nimen ruotsalaisuudesta näyttää kovin epävakaiselta. Vanhimmassa kirjoituksessa (vuodelta 1328), missä Tornion-seutuiset Pirk­kalaiset mainitaan, kirjoitetaan heidän nimensä myöskin: “Birkarlaboa“, s. o. Birkarlan (eli Pirkkalan) asujamet *12. Tämä näyttää todistavan, että heidän nimensä oli otettu paikan ni­mestä, jonka viimeisen Ruotsalaiset helposti saattoivat vään­nellä Birkalaksi ja Birkarlaksi. Näytteeksi kuinka nimet mo­neen mutkaan väännettiinkin, sopii mainita, että Pirkkalaiset toisinaan myöskin kutsuttiin: “Bserkara“ ja “Berkala“, “the Berkala“ *12. Nämä sanan eri-muodot näyttävät todistavan, että Ruotsalainen sana on Suomalaisesta syntynyt seuraavalla tavalla: ensinnä Birkalaiset eli ruotsinnettuna Birkala-boa, sitten pal­jastansa Birkala, viimen sanan loppu muutettu ruotsinkielen mukaan: karla (miehet) ja sillä tavoin saatu: Birkarla, Birkarlar. Nimessä meidän siis on vaikea nähdä mitään ruotsalaista syntyä. Samate kaikki muutkin arvelukset Pirkkalais-seuran ruotsalaisuudesta eivät taida tarkempaa tutkintoa kestää. Franzen esm. sovittaa tähän sen ruotsalaisen uutis-asutuksen, jonka Birger-Jaarli mainitaan Hämäläisten alueesen tuoneen; mutta uuden-aikaiset tutkimukset ovat jotenkin todeksi näyttä­neet, että tämä Birger-Jaarlin uutisasutus tapahtui Uudella­maalla Suomenlahden rannikolla, eikä siis Lappalaisten liki-tienoilla. Tosi ainakin on, että nämä seikat vielä paljon seli­tystä tarvitsevat, ja saamme edempänä vähän niistä lisätä. Syy, minkä tähden tutkijat niin ahkerasti ovat hakeneet tälle seuralle jotakin ruotsalaista alkua, on vannaankin se, että ovat kummaksi katsoneet, kuinka Hämäläiset jo pari kymmentä vuotta taikka vähemmänkin aikaa Hämeen valloituksen jälkeen olisivat olleet valmiina valloittamaan Ruotsin kruunulle koko Lappa­laisten kansakunnan. Tämän seikan voimme ehkä sillä selittää, että Hämäläiset jo pispa Folkvinon, ja varsinkin Tuomas pispan aioilla olivat ruvenneet mieltymään, kristinuskoon ja Ruot­salaisten yhteyteen, vaikka Ruotsinvalta Hämeessä vasta Birger-Jaarlin retkellä vahvistettiin. Hämäläiset olivat siis jo monta vuosikymmentä ennen mainittua retkeä joutuneet uusille po­luille, ja juuri tämä heissä herännyt liikunto-henki lienee muit­ten tuntemattomien syitten ohessa synnyttänyt Pirkkalaisten kauppa-seuran.

Pirkkalaisten Pohjanmaalle tultua, oli heidän ensimäinen asunto-paikkansa nähtävästi Kyrön pitäjä, joka silloin ja vielä monta aikaa jälkeenkin päin ulottui Maanselästä eli Hämeen-kankaasta ("Kyrönkankaasta") meren-partaalle saakka. Itse Kyrön-nimenolivat siirtolaiset tuoneet kanssansa Hämeen-puolisesta Kyröstä (eli nyk. Viljakkalasta), josta viimeksi lie­nevät lähteneet *14. Vanha sanoma on, että Ison-kyrön vanha kivi-kirkko Pohjanmaalla olisi rakennettu v. 1304, joka vuosi­luku sanotaan sen seinässä seisoneen. Jos niin on, niin olivat muutamat vuosi-kymmenet kuluneet, ennenkuin kirkolliset sei­kat, ja luultavasti kaikki seikat yleensä, tässä uutis-asutuksessa järjestyivät. Tämän kirkon alle kuuluivat sitten Opinpuhdistuksen aikoihin saakka koko suomenkielinen Suu-pohja eli ny­kyiset Ilmajoen, Vähän-kyrön, Laihian ja Lapuan pitäjät *15. Mutta että Suomalaiset ensi-aluksi pitivät hallussansa koko meren-rannikonkin, niissä nykyään on Ruotsalaista väkeä, senpä todistavat suomenkieliset paikan-nimet, joita ruotsinkielinen paikkakunta on täynnänsä. Näistä nimistä ja Ruotsalaisten tänne-tulosta saamme vasta puhua. Mahdollista olisi, että viime mainittu tapaus pakoitti osan Suomalaisista vetäymään Suu­pohjasta Perä-pohjaan, jossa Salonen, Kemi ja Tornio tuli heidän pesäpaikoiksensa. Jo vuodelta 1329 on kuninkaallinen kirje Salosten ja Kemin asukkaille, joka säätää kymmenys-makson kirkoille, pispalle ja kirkkoherroille, ja joka siis todis­taa, että kirkolliset seikat tällä puolen alkoivat järjestyä *16. Tämä Perä-pohja tuli tästä lähin Pirkkalais-seuran oikeaksi pääpesäksi. Mutta ensi-aluksi siirtolaiset eivät estämättä pääs­seet sinne asettumaan. Tosin eivät Lappalaiset mitään vas­tusta tehneet, vaan näyttävät jo kokonaan kukistuneen uusien herrojensa alle. Mutta länsi-puolella Pohjanlahtea olivat Ruot­salaiset jo Helsinglannista ruvenneet levittämään tiluksiansa pohjaseen päin ja nämäpä väittivät Helsinglannin maakunnan käsittävän koko länsi- ja pohjois-sivun Pohjanlahtea Oulujoelle ja Oulujärvelle saakka. He valittivat siis, että Pirkkalaiset eli etelästä tulleet Suomalaiset olivat heidän alueesen tunkeuneet, ja asia tuli kuninkaallisen Drotsetin Knuutti Juhonpoian eteen Telgen kaupungissa, vuonna 1328 maanantaina ennen Maarian-syntymää. Päätös, joka tässä tilassa tehtiin, on siitä syystä merkillinen, että tässä ensi kerta puhutaan Pirkkalaisten ja Lappalaisten keskinäisistä kohdista. Ensiksi määrättiin, että ne Pirkkalaiset ja muut, jotka kuninkaan virkamieheltä Helsinglannin yli olivat saaneet siinä asun-sioja, saivat siinä estämättä pysyä ja tulivat kuulumaan tämän virkamiehen tuomion alle. Pirkkalaiset siis voittivat asiassa ja saivat pitää uudet asun-paikkansa. Mutta paitsi sitä vielä heidän eduksensa päätettiin, että “Lappalaisia ei saisi kukaan heidän metsästämisissään es­tellä, eikä myöskään mainittuja Pirkkalaisia “ (saisi kukaan es­tellä), “kun ne lähtevät näitten Lappalaisten luoksi, viipyvät heidän tykönänsä, taikka palaavat jällensä heidän luota tavaroinensa.“ *17 Niinkuin tästä näemme, otetaan siinä Lapin­kansankin la'in suojelukseen, koska määrätään, ettei kukaan, arvattavasti Helsinglantilaisista, saisi Lappalaisten metsän-käyntiä estellä. Mutta nä'emme kohta senkin, että tämä sääntö tehtiin ainoastaan Pirkkalaisten eduksi ja nähtävästi heidän pyynnöstäkin, ettei heidän, Lappalaisilta lähtevä, veron ja kaupan saalis vähenisi.

Muutoin tämän kirjoituksen sanat näyttävät osoittavan, että Pirkkalaisten Lapinkäynti siellä Perä-pohjassa jo oli tuttu ja tavaksi tullut asia, ja että Pirkkalaiset siis jo jonkun aian olivat siinä asuneet. Tämä on muistakin todistuksista nähtävä. Vuoden 1374 paikoilla todistetaan, että Turun hiippakunnan rajat jo toista sataa vuotta olivat ulottuneet Raakamaan *18. Tästä voimme päättää, että v. 1277 kun Maunu Latolukko sanotaan vahvistaneen Pirkkalaisten oikeuksia, nämä jo olivat Peräpohjassa ettei heitä ennen siellä ollut vakinaisia asujamia, on melkein epäilemätöntä. Helsinglantilaisia tosin lukivat nämä Pohjan perät omiksensa, mutta pitivät ne nähtävästi maa­kuntansa alaisina taka-maina. Mitä muinais-aian Kainulaisista luulemme, olemme jo ilmoittaneet, ja tahdomme ainoastaan lisätä, että, jos niitä vielä olisi löytynyt, heistä luultavasti äsken-mainitussa päätös-kirjassa olisi puhuttu. Kainulaisista nähtävästi ei muuta ollut jälillä, kuin Kainun-nimi, jolla myö­hempinäkin aikoina Karjalaiset ja Savolaiset kutsuivat Perä-pohjaa. Tämä nimi oli kaiketi Viena-puolisilta Karjalaisilta, jotka ennen vanhaan olivat nähneet Kainulaisten siinä maassa asuvan, tullut Suomen Karjalaisten suuhun ja niiltä taas Savolaisillen. Vielä 16. vuosisadan lopulla kuuluu tämä nimitys Savossa ja Karjalassa.

Mutta myöskin Karjalaisia mainitaan näinä vanhojna aikoina Pohjan perällä, vaikka niistäkin tiedot ovat kovin epä-vakaiset. Nämä silloin olisivat tulleet Vienanmeren paikoilta, jossa hei­dän Perma-niminen valtakuntansa monta vuosisataa, oli kukois­tanut. Tosi ainakin on, että tämä valta juuri 13:nnen vuosi­sadan kuluessa kukistui, ja että silloin sen asukkaita iso määrä muutti muille maille. Niinpä iso joukko heitä tuli Norjaan, jonka kuningas Hakon Hakoninpoika (vv. 1217—1263 välillä) asetti heidät Malanger-vuoman paikoille ja kastatti heidät *19. Mutta oliko niitä tullut myöskin Pohjanlahden rannoille, ei ole helppo eroittaa. Muutama jotenkin epä-vakainen tieto mainit­see, että vuosien 1342 ja 1351 välillä Upsalan arki-pispa Hemming oli muka Torniossa kastanut pari kymmentä henkeä sekä Lappalaisia että “myöskin Karjalaisia, jotka asuivat Ke­missä, Simossa ja Oulussa“ *20. Mutta tässä ho'ussa ei näytä olevan paljo perää. Jos olisi mainittuna aikana Karjalaisia ollut esm. Kemissä, niin niitä arvattavasti ei olisi tarvittu enää kas­taa, koska — niinkuin äsken nä'imme — kirkkoja ja pappia jo pari kymmentä vuotta oli siinä paikkakunnassa ollut. Parem­min kuin mikään muu asia todistaa tämän paikkakunnan kieli­murre, että asukkaat ovat selvää Hämäläistä syntyperää. “Kemissä ja Rovaniemessä”, sanoo herra A. Warelius, “mutta vieläkin enemmin Torniossa ja Alkkulassa käypi puheenparsi paljon Länsi-suomen sukuun, jotta sillä on melkein kaikki omi­tuisuudet, jotka osoittavat Länsi-suomen, kuitenkin vähän epä­vakaisella ja ikäänkuin riutuvalla tavalla“. Samate sama kir­joittaja muistuttaa, että “hää-tavat pohjoisessa Pohjanmaassa ovat enemmin Satakunnan kuin Itä-suomen kaltaisia“. *21 — Mitä Karjalaisuutta näillä paikoilla havaitaan, sen luulemme myöhempinä aikoina, esm. Ison-vihan vaikutuksesta, sinne tul­leen, ja siitä syystä onkin Torniossa, tässä Pirkkalaisten pää-pesässä, Hämäläisyys vielä vahvimmillaan. Jotakin valaistusta asiaan voitaisiin .ehkä saada asukasten omista muinais-tarinoista. Mutta meidän ei ole ollut tilaisuus niitä kuulustella, ja mah­dollista on myöskin, ettäkansa ei ole mitään muistoa säilyttä­nyt näistä perimmäisistä asioista.

Tässä meidän nyt sopisi heittää Pirkkalaiset siksensä. Mutta asian selitykseksi tahdomme vielä lisätä muutamia tie­toja siitä vallasta, jonka alle nyt Lapinkansa oli joutunut.

 

*7 Dissertatio Academica de Bircarlis, praes. Porthan. Turku 1786, 1789.

*8 Jos tämä "Mathias Kurck" oli mainion ja useassa kansantarinassa mainitun Kurki-suvun aloittaja, niin nuo kylät varmaan olivat Laukko ja Totkijärvi, jotka vanhastaan ovat olleet Kurkien hallussa.

*9 ks. De Bircarlis, siv, 14—18. Kolme eri kertomusta Buraeolta, Niureniolta ja Plantinolta. Molemmat jälkimäiset kuitenkin juttelevat osittain Lappalaisista, mitä on epäilemättä Pirkkalaisista ymmärrettävä.

*10 Tosin Niurenio ja Plantino sanovat Lappalaisten tulleen Pirkkalasta ja Rengosta; mutta jos emme tätä ymmärtöisikkään Pirkkalaisista sanotuksi, niin Plantino kumminkin selvästi sanoo, Pirkkalaisten olleen "ipsi ipsorum (Rengosta lähteneitten) conterranei", s. o. niittenkin samasta paikkakunnasta lähteneen.

*11 ks. Handl. rör. Skandinaviens Historia, 29 osa (Sihm 1848), siv. 29. Tässä kokouksessa löytyy useita todistus-kirjoja Pirkkalaisista, niin kuin vasta tulemme mainitsemaan.

*12 ks. Drotseti Knuutti Juhonpoian kirje 1328. De Bircarlis, siv. 23, 24.

*13 "berkala", "the berkala" kirjoittaa Kustaa Waasa v. 1528; ks. Arvvidsson Handl. II 226, 227. --- "dandaemaen aff baerchara j norrebotn" kirjoitetaan v. 1498; ks. Handl. rör. Sk. hist. 29 osa, siv. 34. Tätä viimeistä sopii suomentaa: "maamiehet Pohjanmaan Pirkkalaisista", taikka ehkä oikeammin: "maamiehet Pohjanmaan Pirkkalasta". Olisivatko Pirkkalaiset uusillakin asun-sioillansa nimittäneet seuransa ja oikeutensa Pirkkalaksi? Jo Olao Magno aikanaan on antanut selityksen Pirkkalaisten nimestä, mutta nähtävästi vallan väärän. Hän kirjoittaa "Bergehara" muka Vuorimiehet. "Praesides communi plebis consensu Bergchara, id est viros montium appellatos habent et venerantur (nim. Lappalaiset), quibus etiam pelles pretiosas pisciumque multa genera, tam vice tributorum Regi Suetiae pendenda, quam propria liberalilate donata pendunt". Gent. Septentr. IV, 5.

*14 ks. Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä, siv. 17, 69.

*15 Useassa paikassa vielä on muisto jälillä Kyröläisestä syntyperästä. Kauhavassa (Lapuan kappelissa) esm. jutellaan: "Tämä oli ennen maailmassa Kyröläisten terva-metsä; näkyypä vielä heidän entisiä terva-hautojansa pitkin joenvartta. Vähitellen tänne muutti varsinaisia asukkaita ja tämä kulma ruvettiin kutsumaan Sydänmaan-kyläksi, jonka nimen Kyröläiset vielä nyky-aikoina antavat Kauhavalleni. Aspegren kertomuksessaan Pietarsaaresta (painettu Turussa 1766) mainitsee, että vielä silloin 18:nnen vuosisadan keskipalkoilla nähtiin Lappajärvellä Kyröläisten lahonneita kalastus-kotioa. Tässä tahdomme myöskin oikaista erään erehdyksen, jonka olemme nähneet useasti kerrottuna. Sanotaan, näet, että Ilmajoen asukkaat ovat tulleet Hauhosta, Ilmolan kylästä. Tämä erehdys on nähtävästi seuraavalla tavalla syntynyt. Ilmajoen kirkko-arkistossa on yksi Peldanin tekemä kertomus, jossa jutellaan, että Ilmajokelaiset tietävät tulleensa Hämeestä, s. o. toiselta puolelta kangasta. Sitten muistuttaa Peldan, että Ilmajoki ruotsiksi kutsutaan Ilmolaksi, ja että toinen Ilmola on Hauhossa, ja arvelee tuosta, että siitähän lienevät tulleetkin. Tämän arveluksen muut ovat täydeksi todeksi ottaneet. Toinen erehdys on epäilemättä sekin, kun kirjassa "Finland framst. i teckn." sanotaan Lapualaisten olevan erityistä sukua. Tietääksemme ei historia eikä kansan muinois-muistot siitä tiedä mitään. Lapualaiset nähtävästi ovat Kyröläisiä, ehkä vähän Savolaisia seassa. Korpimaissaan ja ehkä muistakin syistä ovat muuttuneet muita Kyröläisiä raaemmiksi.

*16 ks. Malhenon Kertomus Pohjanmaasta, Suomi 1843, siv. 123.

*17 Tämä päätös-kirja nähdään sekä Peringsköldin tykönä (Monumenla Uplandica) että Franzenin kirjassa: De Bircarlis, siv. 23, 24. Yllämainitut loppu-sanat kuuluvat latinaksi: —-- “quod homines silvestres et vagos, vulgariter dictos Lappa, in suis venationibus nullus debeat impedire, nec etiam praefatos Birkarlaboa ad eosdem Lappa accedentes" etc.
Kajaani historiassaan (siv. 106) on erehdyksestä tämän paikan suomentanut, niinkuin seisoisi: praefati, nimittäin: "ei kukaan saisi Lappalaisia estellä, ei Pirkkalaisetkaan". Tämä antaa väärän käsityksen asiasta.

*18 ks. Porthan, Cbrom. Ep. siv. 375: --- "a centum annis et ultra"

*19 ks. Tigerstedt, Fosterländskt Album, siv. 103.

*20 ks. De Bircarlis, siv. 25; vertaa Porthan, Chron. Ep. siv. 371.

*21 ks. Finland i Ethnografiskt hänseende, Suomi 1847, sivv. 87, 103.