Seitsemän-sataa ajastaikaa on vierinyt siitä tapauksesta, joka laski kristillisyyden ja sivistyksen ensimäiset perustukset Suomenmaahan ja samassa aloitti tämän maamme historian. Minkä-näköinen siihen aikaan oli Suomenmaa? Minkälaiset Suomen kansan tavat, hallitus, uskonto ja elatus? Ja kuinka ne siitä ovat aikojen kuluessa nykyisiksensä muuttuneet? — Nämä kysymykset mittailevat koko Suomen historian aukeata alaa. Niinkuin kukin ymmärtää on tämän alan peräpuoli eli Suomen historian alku-tapaukset ja alku-tilat jo k.aukaisuutensakin tähden vaikeammat tutkijan käsittää, ja tämän vaikeuden lisäksi tulee vielä toinenkin vastus: kaikki seikat ovat syntymäisillänsä, kaikki kuohuu levottomassa seka-sorrossa, josta aikaa voittaen ja vähitellen vasta järjestyy ja siaantuu silmän eroitettavaksi. Näitten perimmäisten ja vaikeimpien seikkojen seassa on myöskin Suomenmaan asuttaminen. Se on yleensä uskottava mutta kuitenkin hyvin hämäräinen asia, että Suomalaisten pää-osa vasta joku lyhempi aika ennen Pyhän Eerikin retkeä oli muuttanut nykyisehen Suomenmaahan. Samate sekin, kuinka kauas pohjaseen heidän asunsiansa ensi-aikoina ulottuivat, ei ole oikein selvä. Jos rajan te'emme pitkin Kokemäen jokea ja siitä itäiseen päin Sysinään, Mikkeliin ja Puumalaan, ei luultavasti pohjoispuolella sitä rajaa ollut muuta kuin Lappalaisia, vieläpä epäillä sopii, ulottuivatko Suomalaisten asumukset kaikin paikoin niinkään pohjoiselle. Varsin todennäköistä on, että juuri Ruotsalaisten kolme valloitus-retkeä, kukin puolellansa, pakoittivat Suomalaiset siirtämään siansa vähäistä pohjoisemmaksi. Birger-Jaarli esm. arvataan ajaneen Hämäläiset pois Suomenlahden rantamaista ja asuttaneen "Uutta-maata" Ruotsalaisilla asukkailla *1. Johonkin silloin täytyi vanhojenkin asukasten lähteä. Samate on luultava, että Torkel Knuutinpoian retki ajoi Karjalaisia Suursavon eli Mikkelin paikkoihin. Savo oli tämän perästä ensi-aikoina Karjalan kihlakuntia; vasta vähitellen paisui siitä omituinen maakunta ja omituinen heimokunta. Pohjanmaasta, tästä Suomen pohjoisimmasta maakunnasta, tiedämme jokseenkin varmaan, että Birger-Jaarlin retken aikana siinä ei ollut muita asujamia kuin Lappalaiset. Mutta jo hyvinkin pian tämän retken perästä ilmestyy Lapin kansan eteläpuolella Pirkkalaisten kauppa-seura, joka vähällä aikaa ottaa koko Pohjanmaan ranta-seudut valtoihinsa. Tämä tapaus on tosin mitä merkillisimpiä vanhemmassa historiassamme, mutta samassa niin hämäräinen, että ainoastaan arvaamalla siihen jonkunlainen selko saadaan. Asia käypi vieläkin sekavammaksi siitä syystä, että jo paljoa ennen Pirkkalaisten Pohjaan-tuloa mainitaan Pohjanmaalla olleen eräs Suomen heimokunta, Kainulaiset, jotka kuitenkin taas Pirkkalaisten aikana ovat nähtävästi tykkönään hävinneet. Lopuksi ilmestyy Pohjanmaahan, nähtävästi hyvin pian Pirkkalaisten tulon jälkeen, myöskin Ruotsalaisia asukkaita, joitten lähtö-paikasta ja tulo-aiasta sekä tulemisen syistä ja ehdoista ei ole paljo ollenkaan tietoa. Kaikki nämä seikat tekevät Pohjanmaan asuttamisen melkein pimeämmäksi, kuin Suomen asuttaminen yleensä on, ja ehkäpä pimeimmäksi paikaksi Suomen koko historiassa. Liika uskallus se meidän olisi, jos lupaisimme voivamme raivata koko tämän avaran louhikon tasaiseksi nautinto-maaksi. Mutta ainakin on toivomme muutamat paikat entistänsä selvemmäksi saada ja lupaamme muuten kaikella rehellisyydellä ilmoittaa, missä tietomme loppuu ja paljaat arvelemiset alkavat. Myöskin lähteet tahdomme joka askeleella mainita siinä toivossa, että nämä voisivat ehkä muitakin houkutella samoja asioita tutkimaan, ja että tämä vaikea aine sillä tavoin useitten yhdistetyillä roimilla vihdoinkin selkiäisi. Monessa kohden onkin vielä toivominen, että uusiakin lähteitä vähitellen ilmi tulee, koska esm. Pirkkalais-seikassa viimeisetkin aiat ovat paljon uutta näkyviin tuoneet. Vähempi toivo tosin on saada tarkemmin selitetyksi Kainulaisten historia, josta nyt lähdemme muutamilla ainoilla sanoilla puhumaan.
1. Kainulaiset. *2
Skandinavilaisten tarujen mukaan tiedämme, että jo 7:nnellä sataluvulla eli 8:nneIIa vuosisadalla asui kahden puolen Pohjanlahtea Kainulaisten heimo-kunta, joka arvataan Vienan meren paikoilta pitkin molempia Kemijokia sinne muuttaneen, sekä olleen likeistä heimoa Karjalaisten kanssa. Tunturit heitä eroitti Norjalaisten maasta ja suuret erämaat Ruotsalaisten asun-paikoista, joita molempia kansoja vastaan he usein sotia kävivät. Heidän asunpaikkansa kuvaillaan niin, että selvästi tunnemme sen Ruotsinpuoliseksi Pohjaksi eli Länsi-pohjaksi, mutta näkyy myöskin monesta todistuksesta, että Suomenkin-puolinen Pohjanmaa, kumminkin sen pohjois-puoli oli heidän haitassansa. Pohjanlahti (Merenkurkusta pohjaseen), joka oli keskellä heidän aluettansa, kutsuttiin siitä syystä Kainunmereksi. Näillä asun-sioilla mainitaan Kainulaiset toista vuosisataa eli vuoteen 877 saakka, mutta sen jälkeen heidän nimensä häviää. Mitä sittemmin tarinoidaan Amazonien eli Naiskansan maasta, ei ole paljon luotettavaa. Todennäköistä on, että heidän täytyi vähitellen siirtyä Ruotsin-puolisesta Pohjasta niitten Norjalaisten ja Ruotsalaisten uutis-asukasten alta, jotka mainitulla aialla alkoivat muuttaa Jämtlantiin ja Helsinglantiin. Silloin arvataan heidän vetäyneen kokonansa Suomen-puoliseen Pohjaan. Mutta kummallisinta on, ettei heitä sielläkään tulevina aikoina keksitä. Tosin mainitaan, että v. 1271 Karjalaiset Vienan seuduilta, yhdessä Kainulaisten kanssa kävivät Norjan Helge-lantia hirveästi hävittämässä. *3 Mutta kovin on epäilemistä, merkinneekö tässä enää Kainulaisten nimi samaa kuin entisinä aikoina. Juuri tähän aikaan tulevat Pirkkalaiset Pohjaan, ja arvattava on, ettäjos siinä entiseltä olisi ollut kokonainen kansakunta, tämä ei olisi helposti päästänyt näitä valloittavia kauppamiehiä maillensa. Muutoin on vaikea käsittää, kuinka Kainulaiset, jos heitä vielä löytyi, olisivat olleet muutamia vuosisatoja vallan unohduksissa.
Meidän arvata on todennäköisintä, että Kainulaiset jo siihen aikaan olivat kokonaan hävinneet, taikka oikeammin hämmentyneet Lappalaisten sekaan, jotka asuivat sekä eteläisellä että pohjois-puolella heitä. Sanoopa Scheffero kirjassaan Lapinmaasta, että Venäläiset muka kutsuvat Lapin-kansaa milloin Lappalaisiksi milloin Kainulaisiksi *4 josta sopii arvata, että Kainulaiset olivat Lappalaisiin sekaantuneet. Semmoinen muuttuminen oli sitä luonnollisempi, koska Kainulaisilla ei nä'y olleen mitään maanviljelystä. *5 Heidän elämä-laatunsa oli siis jotenkin Lapin-kaltainen, ja koska heidän onnensa kerran rupesi alenemaan, he kaiketi vähitellen kadottivat omituisen olonsa, sekaantuen ja hämmentyen Lapin-kansaan, joka siihen aikaan vielä oli hyvinkin lukusa muitten kansojen rinnalla.
Tämän luulomme ohessa emme voi olla mainitsematta yhtä seikkaa, joka ehkä sekin taitaa vahvistaa, mitä äsken väitimme. Niinkuin jo olemme puhuneet sekaantuu Kainulaisten nimi entisaian tarun-sekaisissa kertomuksissa Amazonien eli erään niinkutsutun Nais-kansan nimeen, joka sekoitus arvellaan sillä tavoin syntyneen, että sana "Kwään", joten Kainulais-nimi kuului Skandinavilaisten suussa, ymmärrettiin samaksi kuin Skandinavilainen sana: "quen", nainen, ja siitä se hoku kaukaisempiin maihin levisi, että muka pohjanperillä asui kokonainen kansakunta naisia taikka ainakin nais-kuninkaan hallituksen alla. Kajaani tähän muistuttaa, että vanhojen runojemme Pohjola, jossa aina ylinnä mainitaan "Louhi Pohjolan emäntä", näyttää olleen juuri samanlainen nais-valta. Kuinka tämä asia lieneekään, emme suinkaan tahdo päättää; mutta varsin mahdotonta ei suinkaan ole, että juuri Kainulaisvalta olisi sama kuin runojen Pohjola. Jos niin olisi, saisimme myöskin runoista vahvistuksen luuloomme, että Kainulaiset hämmentyivät Lappalaisten sekaan. Kalevalan runoissa Pohjola ja Lappi toisinaan puhutaan eri paikoiksi, toisinaan yhdeksi. Joukahainen esm. sanotaan olleen "laiha poika Lappalainen", ja kun Väinämöinen turhaan oli tämän sisarta naiskennellut, neuvoo Väinön emo haudasta poikaansa, sanoen: "Mene Pohjan tyttärihin; siell' on tyttäret somemmat, ei Joukon jorottaria, Lapin lapsi lönttä-reitä". Mutta enimmissä Kalevalan paikoissa pidetään Pohjola ja Lappi yhtenä paikkana, jossa kielikin toinen on kuin Kalevalaisilla eli Karjalaisilla. Niinpä kun Lemminkäinen hankkii mennä "pimeähän Pohjolahan", äiti häntä varoittaa lähtemästä "Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille", muistuttaen hänen ei osaavan Pohjolan kieltäkään, ei "lausua Lapiksi". Tästä sopii päättää — niinkuin M. A. Castren näkyy tehneenkin *6 —, että Pohjola ensinnä oli ollut toinen paikka kuin Lappi, mutta sitten yhdeksi hämmentynyt. Jos nyt runojen Pohjola ja historian Kainulais-valta oli yhtä, niin tämä vahvistaisi epäilemättömäksi meidän arvelumme, että Kainulaiset Lappalaisiksi muuttuivat. Semmoisina he sitten olisivat muitten Lappalaisten kanssa joutuneet Pirkkalaisten vallan alle, joista nyt lähdemme puhumaan.
*1 Pyydämme lukijan aina välimmiten katsahtaa Kajaanin tekemään Suomen Historiaan, koska meidän ei auta tuttuja asioita laveasti selitellä.
*2 ks. Kajaani, Suomen historia, siv. 21 seur. ja K. Tigerstedt, Fosterländskt Album I siv. 91 seur.
*3 Kajaani, siv. 107, 108. Tarpeellisten kirjojen puutteelta emme voi sanoa, mistä Kajaani on tämän tiedon ottanut.
*4 Lapponia, siv. 45: "Nam praeterquam, quod (apud Russos) vocentur Loppi ---, etiam Kojienni nominantur, regioque quam inhabitant Kojenschaja Semla. Cujus appellationis quae ratio possit cogitari alia, quam quod habeant eos pro Kajanis?"
*5 "Nomadicam hos Quenos egisse vitam inde concludere licet, quod terra eorum (maa jossa ennen olivat asuneet) a. adhuc 1335 valde inculta fuisse docetur". Franzen, De Bircarlis siv. 31.
*6 Finsk Mythologi siv. 254: --- "att man med Pohjola icke alltid betecknat Lappland"
