Otherin kertomus pohjois-Skandinavian oloista ja hänen Bjarmanmaassa käynnistänsä tavataan eräässä maantieteen tapaisessa kirjoituksessa, jonka Englannin kuningas Alfred Suuri (hallitsi v. 871-901) teki anglosaksan kielellä. Niinkuin kertomuksesta näkyy oli Other varakas norjalainen maan ja karjan omistaja, asuva pohjoisimmassa osassa siihen aikaan asuttua Norjaa, Halogalannin maakunnassa (65-70 leveysasteiden välillä), ja näyttää jonkun aikaa olleen kuningas Alfredin palveluksessa. Sen tekstin ja käännöksen mukaan, jotka Porthan aikanansa ulosantoi Alfredin pohjaisten maiden maantieteestä, panen tähän Otherin kertomuksen melkein kokonaisena. Se kuuluu seuraavaisesti (k. Porthan, Opera Selecta, P. V, s. 63 ja ss.).

"Other sanoi herrallensa kuningas Alfredille, että hän asui kaikista Norjalaisista pohjaisimpana. Hän kertoi asuvansa sen maan pohjaisessa osassa Länsimeren rannalla. Kuitenkin sanoi hän tämän maan siitä ulottuvan vielä kauas pohjaiseen; mutta maan siellä olevan asumattoman, paitse mitä muutamissa paikoin silloin tällöin oleskelee Finnejä (s. o. Lappalaisia), jotka talvella pyytävät metsää ja kesällä kalastavat heidän merestänsä."

"Hän sanoi kerran halunneensa tulla tietämään, kuinka kauas tämä maa ulottuisi pohjaiseen, taikka asuisiko ketään ihmisiä tämän autiomaan pohjaispuolella. Hän läksi siis ja kulki (aluksella) pitkin maata pohjaiseen päin, pitäen koko ajan aution maan oikealla kädellänsä ja aukean meren vasemmallansa. Kolmen päivän kuluttua tuli hän niin kauas pohjaiseen kuin valaskalan-pyytäjät tavallisesti kauimmaksi menevät. Sitten kulki vielä pohjaista kohti, niin kauas kuin toisten kolmen päivän kuluessa voi purjehtia. Sen jälkeen kääntyi maa itäänpäin, taikka meri antautui maahan päin; kumminko oikein, ei hän tiennyt; sen hän vaan tiesi, että hän siellä odotti länsituulta, tahi vähän pohjaisempaa, ja laski sitten itää kohti, pitkin maata, niin paljon kuin neljässä päivässä voi purjehtia. Tällöin piti hänen taas odottaa tuulta, täyttä pohjaista, siitä syystä että maa siellä kääntyy etelään taikka meri antautuu maahan päin, kumminko oikein, ei hän tiennyt. Sitten laski hän etelää kohti pitkin maata, niin kauas kuin viidessä päivässä voi purjehtia. Silloin tuli hänelle siellä lahdessa suuri Joki vastaan. He kääntyivät joella takaperin, sillä he eivät uskaltaneet jokea myöten purjehtia ylemmäksi, peljäten vihollisuutta; koska maa joen toisella puolella oli sangen asuttua. Ja hän ei ollut tavannut asuttua maata sitten kotoa-lähtöänsä, vaan oli hänellä kaikkialla asumatoin maa oikealla kädellänsä, paitse muutamia kalastajia, ja linnunpyytäjiä ja metsästäjiä, jotka kaikki olivat Finnejä (s. o. Lappalaisia). Ja vasemmalla kädellänsä oli hänellä aava meri."

"Bjarmalaiset olivat varsin hyvin viljelleet maansa; mutta he (Other ja hänen miehensä) eivät uskaltaneet nousta maalle. Vaan Terfinnein (Turjan eli nykyisten Venäjän Lappalaisten) maa oli kaikkialla autiota, paitse missä metsästäjiä oleskeli, tahi kalastajia, taikka linnunpyytäjiä."

"Paljonkin kertoivat Bjarmalaiset hänelle sekä omasta maastansa että niistä maista, jotka olivat heidän ympärillänsä. Mutta hän ei tietänyt, mikä kerrotusta oli totta, kuin hän ei sitä itse ollut nähnyt. Hänestä tuntui, että Finnit (Lappalaiset) ja Bjarmalaiset puhuivat jokseenkin yhtäläistä kieltä. Hän matkusti sinne pääasiallisesti, paitse halusta tullakseen tuntemaan maan luonteen, mursujen tähden; sillä näillä on sangen jaloa luuta hampaissansa; joita matkustajat toivat mukanansa muutamia kuninkaalle. Ja niiden nahka sopii hyvästi laivantouviksi - - -   ."

"Hän oli sangen varakas mies; hänellä oli semmoista omaisuutta, jota heillä pidetään rikkautena, se on metsä-eläimiä. Hänellä oli siihen aikaan, jolloin hän kävi kuninkaan luona, kesyjä ostamattomia eläimiä kuusisataa; he kutsuvat näitä eläimiä poroiksi. - - - Hän oli sen maan esimmäisiä miehiä. Kuitenkaan ei hänellä ollut enemmän kuin kaksikymmentä lehmää, kaksikymmentä lammasta ja kaksikymmentä sikaa. Ja sen vähäisen, minkä hän kynti, kynti hän hevosilla. Mutta heidän varallisuutensa riippuu enimmästi siitä verosta, jonka Finnit (Lappalaiset) heille suorittavat. Tämä vero on enimmäkseen otusten nahkoja ja linnunhöyheniä, ja mursunluuta ja sellaista laivanköyttä, joka on tehty mursun ja hylkeen nahkasta. Kukin maksaa varojensa mukaan. Rikkaimman pitää suorittaa viisitoista näädännahkaa, viisi porontaljaa, yksi karhuntalja, kymmenen vasua höyheniä, yksi karhun tahi saukonnahkainen peski, ja kaksi laivanköyttä, kumpikin kuutta kymmentä kyynärää pitkä, toinen mursun ja toinen hylkeen nahkasta."

"Hän sanoi, että Nordmannien maa (s. o. Norja) on sangen pitkä ja sangen kapea. - - - Asumatoin vuorenseljänne on itäisellä puolella, ulottuen yhtä pitkältä kuin asuttu maa. Tällä seljänteellä oleskelee Finnejä (Lappalaisia) - - -."

"Tämän maan (Norjan) eteläisen osan rinnalla, vuorten toisella puolella, on Sveoland (Ruotsi); ja saman maan (Norjan) pohjaisen puolen rinnalla on Kvenland (Kainuunmaa). Kvenit (Kainulaiset) käyvät toisinaan vuorten yli hävittämässä Norjalaisia; ja Norjalaiset toisinaan hävittämässä heitä. Siellä on vuorten välissä sangen suuria järviä, joissa on suolatoin vesi; Kainulaiset kantavat maata myöten aluksensa näihin järvihin ja ryöstävät sitten Norjalaisia; heidän aluksensa ovat hyvin pienet ja hyvin kevyet."

"Other sanoi, että sen maakunnan nimi, jossa hän asui, oli Halgoland. Hän kertoi, ettei yksikään ihminen asunut häntä pohjaisempana."

Kaikki tässä kertomuksessa on niin asiantuntevasti ja asianmukaisesti kerrottua, ettei sen todellisuutta sovi ensinkään epäillä; eikä sitä olekaan kukaan epäillyt. Porthan, joka ulosannokseensa on lisännyt viivanalaisia hauskoja ja valaisevia selityksiä, mainitsee Otheria täydellä luottamuksella ja kunnioituksella. Samoin ugrilais-suomalaisten pohjoismaiden vanhemman historian tarkka tutkija Sjögren ("Gesammelte Schriften", Band I, ss. 313 ja 390).  Hän lausuu Otherin kertomuksesta muun muassa:
 
"Hänen matkakertomustansa lukiessamme ja häntä matkallansa seuratessamme emme voi muuta kuin kunnioittamisesta täytyä häntä kohtaan siitä totuuden rakkaudesta, jolla hän kerrottavansa kertoo.  Hän tuli Vienajoelle - - ja huomasi, että sikäläinen kansa puhui kieltä, joka on lapin kielen tapaista. - - - Lapin kielen tunsi hän ihan varmaan; olihan hän pitkän aikaa ollut veronkantajana Lappalaisten luona, oli virka-asioissa ja muuten matkustellut heidän keskensä ja itse kaikista Norjalaisista pohjaisimpana asunutkin Lappalaisten seassa, jotka myöskin varmaan paimensivat hänen ostamattomia s. o. kotona kasvatettuja porojansa, joita hän sanoo itsellänsä olevan 600. Samoin kuin hänen koko elämänlaatunsa ja olonsa edellyttävät, että hänen oli täytynyt oppia lapin kieli, samoin osoittaa se tapa, jolla hän kieliseikan mainitsee, että hän sitä osasikin." Sjögren sanoo Otheria Bjarman-maan löytäjäksi siinä merkityksessä, että Other löysi meritien sinne; vaan tunnetuksi Skandinaviassa arvelee hän tätä maata jo sitäkin ennen, tunnetuksi keskuuden kautta maisin. - Sitä jokea, jonka suussa Other kävi, nimittivät Skandinavilaiset alussa puhtaasti hjarmalaisella niinellänsä Vjena; myöhemmin Vina.

Melkein yhtä tärkeä kuin tiedot Vienasta ja Bjarmanmaasta on Otherin kertomuksessa tieto Kvenlandista. Että Kvenland tässä on yhtä kuin suomalainen Kainu eli Kainuu, on epäilemätöintä; ja Otherin aikoina oli siis Kainuu taikka ainakin osa Kainuuta rinnan Norjan pohjaisen osan kanssa idän puolella, s. o. nykyisen Länsipohjan alalla. Tätä maata tahi sen pohjais-puolta nytkin supeammassa merkityksessä sanotaan Kainuuksi; laveammassa merkityksessä käytettiin tätä sanaa pohjais-Savossa ja käytettänee paikoin vielä nytkin Pohjanmaan rantatienoosta. Lapin kielessä merkitsee kainolaš (kainulainen) ruotsalaista  tahi norjalaista ihmistä, ja laveammin: rantamaan asukasta alankolaista ylipään. Tämän johdosta arvelee Porthan Otherin Kainulaisia skandinavilaisiksi Helsingeiksi. Sjögren (Ges. Schriften I B. s. 391) näkee heissä idästä tulleita Karjalaisia, jotka olivat lykänneet länteisimmät etujoukkonsa näin kauas, etujoukot, joiden sitten myöhemmin Helsinkien päälle-rynnätessä etelän puolelta täytyi peräytyä pohjemmaksi. Etteivät Otherin tuntemat Kainulaiset voineet olla Helsinkejä, niinkuin Porthan olettaa, osoittaa nykyisempi muinaistutkimus, jota Porthanin aikoina ei ollut olemassa. J. R. Aspelin sanoo tutkimuksessansa "Korsholman linna ja lääni keskiajalla" s. 4:

"Kuinka etelään Kainulaisten asutus kummallekin puolen Pohjanlahtea kerran ulettui, voi ainoastaan muinaistutkinto tarkemmin päättää. Ruotsalaiset hautakummut Helsinglandissa loppuvat jo Kurkun kohdalla, mutta pitkin Länsi-Pohjan rannikkoa tavataan yhdellaisia kivikumpuja kun Suomessa. Myöhemmin oli Skelleften joki Helsinglandin pohjoinen raja. Arvattavaa on että pitkälliset sodat Kainulaisten ja Ruotsalaisten välillä, mitkä näkyvät kestäneen siksi kun Kristin usko tempasi verisen miekan Kainulaisten käsistä, pakoitti näitä vähitellen muuttamaan nykyisille aloillensa, joilla nähtävästi asuivat - - - ainakin jo 13:n vuosisadan lopulla."