Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä
J. W. Calamnius, Suomi 1868

 

 

 

Siikajoen pitäjä
ynnä Revolahden, Paavolan ja Frantsilan kappelit.

 

Jo enemmän kun 80 vuotta sitten, nim. vuonna 1783, tutki Ganander tämän pitäjän muinaismuistoja ja julkaisi havaintonsa saman vuoden Åbo Tidningarin 24:ssä numerossa. Tästä syystä en katsonut tarpeelliseksi uudestaan käydä näitä paikkoja tutki­massa. Liitän tähän siis ainoastaan muutamia vanhempia nimiä ynnä tarkempia tietoja Linnan- ja Pesuankankaan linnoituksista, joista Ganander antaa liian vaillinaisen kertomuksen.

Vuorenkankaan kohdalla kulkee Siikajoen poikki vedenalainen kivisilta, joka veden matalalla ollessa näkyy noin kahden kyy­närän syvyydeltä, ja nimitetään Jättiläisten sillaksi. Puhuessani Iin pitäjän muinais-muistoista mainitsin sielläkin löytyvän saman­laisen kivisillan, nimeltä Hiidenpato, jonka ohessa tein sen muis­tutuksen, että se on mahdollista, että silta olisi ihmisten raken­tama esteeksi muka niitä vihollisia vastaan, mitkä entisinä sodan-aikoina tulivat jokea alas. Luultavasti on tämä Jättiläisten silta aiottu samaan tarpeesen, sillä muutoin ei ymmärrä sen tar­koitusta.

Lappalais-muisto elää täällä ainakin kahdessa nimessä: La­pinniemi Siikajoella, eteläisellä rannalla, ja Lappi, kylä Paavolassa.

Tapahtuneista asutuksista puhuvat muiden joukossa talon nimi Hämet, Siikajoen rannalla, siirtokunta Hämeenmaasta, ja Matilanperä Paavolassa, joka paikalla elävän muiston jälkeen, on siirtokunta Maaningalta Savossa.

Paavolassa, niinkuin Salonkin pitäjäässä, kerrottiin niin ahkerasti eräästä täällä olevasta ristinmuotoisesta kirkonrauniosta, että vanhanaikuinen ristihauta jo alkoi muodostua toivovassa mielessäni, kunnes ma vihdoin onnistuin tulemaan raunion perille, Hemmin talon vieressä, ja havaitsin sen, raunion, olevan ainoas­taan kirkonperuksen, ristinmuotoisen, mutta tämänaikuisen, kris­tillisen. Tähän oli näet päätetty rakentaa kirkko, mutta syystä tai toisesta sitä ei sitten sinne rakennettukaan. — Kokon kesti-kiivarin vieressä näytettiin mulle Hautapakka niminen paikka, johon mainittiin ruumiita haudatuiksi ison vihan aikana. Paikan omistaja oli siihen aikonut kuokkia itselleen pottumaan, vaan lakan­nut kuokkimasta, kun oli luita ja pääkalloja alkanut näkyä. Se oli vähän tervahaudan näköinen.

Revolahdella löytyy sielläkin taas Metelinkangas niminen kangas, mutta ilman muuta merkillisyydettä; se oli kivinen santakangas vaan. Toinen Metelikangas sanottiin olevan Pehkolan kylässä Paavolassa etelä-puolella jokea, ja sen päällä samanlainen linna kuin Linnankankaallakin (alemmalla). Kertoja oli kertomuksessaan kuitenkin yksin, enkä ollutkaan minä tilaisuudessa tutkimaan hänen kertomuksensa todenperäisyyttä.

Mitä nyt tulee jo mainittuihin linnoituksiin, niin on ensinkin huomattavana se seikka, että ne ovat toisiansa niin likellä. Kun ei mistään pitäjästä pohjaspuolella Siikajokea tänkaltaisia lin­noituksia ole löydetty — Metelinkirkko Iissä ei tule kysymyk­seen, koska sen tarkoitus nähtävästi on ollut erilainen — niin kohtaa meitä täällä äkkiä kaksikin kappaletta ainoastaan neljän­neksen välillä toisistansa. Molemmat ovat näet Paavolassa, toinen Linnankankaalla, toinen Pesuankankaalla.
Linnankankaan linnoitus, Mäkelän vieressä Pehkolan kylässä, on soikea, pikkukivistä tehty muuri, nyt jo hävinnyt ja vallan huonossa tilassa, maata ja puuta päällä. Muurin korkeus on parahimmassa paikassaan ainoastaan 2 jalkaa, sen leveys taas — joka on vaikea tarkoin määrätä syystä että muuri, hajonneena kuin se on, ei selvään nouse maasta — on pantava noin 4 á 6 jalaksi. Vielä vaikeampi on havaita portteja. Muutamista maa­han painuneista paikoista voi kuitenkin nähdä, että muurilla on ollut neljä semmoista, jokseenkin säännöllisesti toisiansa vasta­päätä. Muurin ulkomuotoa osoittaa kuvalehdellä kuva V.

Pääsuunnaltansa käypi se pohjasesta etelään, on pituudel­tansa muurien kanssa 93 jalkaa, ja leveydeltänsä 62. Nykyisessä tilassaan ei tarjoa muuri mitään suojelusta. Vaan näyttääpä kuin se ei ennenkään olisi minäkänä turvana itsessään ollut, koska ei näy merkkejä sen vieremästä. Kuitenkin on luultava, että muuri on varustukseksi eli linnoitukseksi aiottu; sen asema todeksi näyt­tää, sillä sen puolesta on sen turva hyvä. Eteläpuolella Siikajokea kulkee näet tässä paikassa selänne vasten jokea ja loppuu tässä vuorenniemekkeesen. Tähän niemekkeesen on linnoitus asetettu. Niemekkeen ja joen välillä on alhainen tasamaa — joka kenties oli linnoituksen aikoina vedenalainen — mutta itse niemeke lop­puu niin jyrkillä seinillä, että muutamissa paikoissa olisi melkeen mahdotonta päästä ylös, elleivät nyt jo siihen juurtuneet puut ja pensaat ylöskiipeemistä auttaisi. Näiden avulla sinne nyt hyvin­kin pääsee, mutta kun näitä ei ollut, niin on luonnollista, että jyrkät seinärinteet olivat parhaat puolustajat rynnäkköä vastaan. Joki on muutoin kiviheiton matkaa niemekkeestä, jonka ympäri se kiertää. Paikasta ei tiedetty antaa selitystä eikä taruakaan. Sama oli laita myös Pesuankankaan sekä Salostenkin linnan, joista ei myöskään mitään muistoa enään ollut jälillä.

Mitä Pesuankankaan linnoitukseen tulee, niin kutsuu sitä väestö Jättiläisten linnaksi (jopa haudaksikin). Se on sama kivimuuri, josta Ganander Mythologiassaan näin puhuu: “Pesuan-kangas, kiviylänne, jossa ma syyskuun 16 p. 1783 hajotin neljä kivikumpua; se on suuri kiviympyrä, vanhan vallituksen elikkä linnoituksen näköinen (Linnat) kahdella portilla, ja seisoo vallan jyrkällä mäellä; sisältänsä on se matala ja sileä ilman kivittä, mutta ulkoa harmaasta kivestä muurattu. Kenties on se saman­lainen “kalmisto" kuin esm. Kalmasaari Mangilan järvessä".

Näin Ganander. Mitä ensin hänen kuvaelmaansa tulee, niin on merkittävä, että mäki, jonka päällä linnoitus seisoo, ei ole niin vallan jyrkkä, ei ainakaan nyt enään, eikä läheskään niin jyrkkä kuin Linnankangas. Muurattu ei tämä linna ole enem­män kuin muutkaan samankaltaiset linnamme, vaan irtanaisista kivistä kokoon laadittu. Myöskin havaitaan siinä yhtä selvästi neljä kuin kaksi porttia, joten se tuleekin muiden linnain laatuiseksi (kts. kuvalehden kuvaa VI).

Linnankankaan linnoitukseen verrattuna on tämän linnan omituisuus sen muurin vahva leveys. Linnankankaan muurin suurin leveys oli vaan 6 jalkaa, mutta Pesuankankaan on kahteentoista saakka. Korkeus ei täälläkään ole suuri, suurempi kui­tenkin kuin edellisen. Se oli korkeudeltaan 2 jalkaa, tämä on 2:sta aina 6:teen saakka. Mitat ovat muuten muurien mukaan: pituus 106 jalkaa, leveys 74. Ylänne, jonka kukkulalla linnoitus seisoo, on luultavasti ennen muinoin ollut saarena.

Että se olisi ollut “kalmisto," niinkuin Ganander miettii, on tuskin luultavaa. Tämmöisiä olisi silloin pitänyt oleman tiheämmässä ja semmoisissa seuduissa, missä ihmisiä ennen on tietysti ollut. Mutta niin ei ole laita, kosk'ei Salolla, eikä Ke­millä, eikä Iilläkään, mitkä nähtävästi ovat tämän maanpuolen vanhimmat asutuspaikat, ole tämmöisiä. Ja jos Pesuankangas olisi kalmisto, niin pitäisipä samalla syyllä Linnankangaskin niin oleman. Mutta mahdoton ymmärtää olisi tässä tapauksessa, mintähden juuri tämä paikkakunta tarvitsisi kaksi kalmistoa näin likellä toisiansa, koska ei ole syytä luulla, että tässä paikkakunnassa väestö, eikä kuolevaisuuskaan, olisi ollut suurempi, kuin muualla. Pikemmin voisi tehdä sen arvelun, että nämä muurit olisivat kah­den, keskenänsä riitelevän, suvun taikka heimon varustuksina ja linnoituksina, joista he toisiansa valvoivat ja joissa hakivat suo­jaa rynnäkköä vastaan.

Missä ne hautakummut ovat olleet, joita Ganander mainii hajottaneensa, ei enään havaita, elleivät ne kenties olleet siinä paikassa muuria, missä näkyy muutamia syvyyksiä — kuvassa mer­kityt ympyrät — mikä kuitenkin olisi jokseenkin kummallisia. Luultavasti ne seisoivat mäen rinteellä.

Limingan linnan-nimien johdosta tein sen muistutuksen, että ylänteet ja mäet, jotka äkkiä ja jyrkästi nousevat maapin­nasta, niin että ne tarjoavat luonnollista varustusta, ja joilla on jokseenkin säännöllinen ulkomuoto, saavat näillä tasankomailla linnain nimen, varsinki jos ne seisovat yksinänsä. Uuden todis­tuksen siihen antaa taas tämäkin pitäjä, jonka Mangilan kylässä tänkaltainen ylänne seisoo, josta nimitetäänkin se talo, joka sen päälle on rakenneltu, Linnalaksi, vaikkei siinä koskaan ole mi­tään linnaa ollut *53.

 

*53 Syistä, jotka alussa jo mainitsin, en katsonut tarvitsevani kauem­min aikaa tässä pitäjässä viipyä, jonkatähden paikkakunnan tarutkin jäi­vät kokoilematta. Sitä myöten kuin sivumennessä kerkesin näitä kysyä, näyttää minusta kuin jos olisi paikkakunta näistä tämmöisistä melkeen köyhä. Puhumalta 1808—9 vuoden suurista muistoista, muistaa kansa vielä isoa vihaa. Täälläkin kävivät Venäläiset XVI vuosisadan loppupuolen meteleissä ja polttivat täällä kirkonkin 1591.

 

 

<<Takaisin

 

 

Digitalisoinnin copyright © Salakirjat.
Lainaukset ovat tervetulleita
linkittäessäsi tälle sivulle.