Ala-Tornion pitäjä*1
ynnä Karungin kappeli.

Tornio on nähtävästi saanut nimensä ruotsalaisista sanoista torn, torni, ja ö, saari, jonka johdosta onkin nimi ennen ollut Torneö, niinkuin se kirjoitetaankin vanhoissa kirjoissa, ja niinkuin eräs “Suuri-vaItaisimman kuninkaan, itse kuningas Karl XI:nen" te­kemä kirjoitus Tornion kirkossa sen myöskin kirjoittaa. Asema on vanha kalastuspaikka, jonka asukasten ja kävijäin johdoksi ja tuntomerkiksi torni oli rakennettu Sventsar-saarelle. Tämä saari oli ennen aikaan eroitettu sen eteläpuolella olevasta karista, joka, muutoin veden alainen, ainoastaan kovalla pohjastuulella oli nä­kyvissä. Taru kertoo sitten, että, kun Hollantilaiset ja etelä-Ruotsalaiset tänne purjehtivat kalan pyyntöön ja heidän laivansa kerran joutui tälle karille, he tänne ensin panivat meriviitan, ja sittemmin rakentivat oikean tornin, josta kari sai nimen “Tornö", jonka Suomalaiset käänsivät Tornioksi. Vähitellen muuttui tämä kari saareksi ja yhdistyi viimein Sventsarön kanssa *2.

Meren alinomaa tapahtuva laskeminen ja maan nouseminen on kaikissa ranta-pitäjissä vaikuttanut suuria muutoksia. Ehk'eivät nämä lyhyemmässä ajassa niin pääse näkyviin, joutuvat ne kuitenkin ajan pitkään niin suuriksi, että tuleva vuosisata edellistänsä tuskin tunteekaan. Näin on Torniossakin käynyt. Vielä 16 vuosisadan keskipalkoilla mainitaan Torniolaisilla olleen hyötysä kalastuspaikka “Sventzar-niemeIlä", vaan maan nousu on tätä jo aikaa sitten muuttanut. Niinpä oli myös n. k. kaupungin-lahti muinoin niin syvä, että laivat siellä uivat ja että sen rannoilla laivoja rakennettiin, vaan nyt se jo on niin matala, että ainoas­taan veneet siellä pääsevät kulkemaan. Näihin asioihin viittaavat myöskin nimet Laivanjärvi ja Laivanniemi, joista en kuitenkaan ole mitään likempää kuullut.

Arkeologiallisista muistoista on Tornio köyhä, niinkuin sitä voipikin arvata maan mataluudesta. Muualla kaikkialla ainakin tunnetaan Jättejä, Jättiläisiä, ja osoitetaan heidän jättämiä merk­kejä, mutta täälläpä näistä ei saa juuri mitään nähdä eikä kuulla, ja tämä olikin ainoa paikka, missä minä, näistä Jätteistä kysellessäni, itse sain vastata siihen vasta-kysymykseen, mitä ne Jätit sitten olivat, “onko ne niitä munkkilaisia"?

Lappalaisista täällä ei myöskään ole juuri mitään muistoa jälellä. Ainoat heistä muistuttavaiset nimet tässä seudussa ovat Lapinmäki, kunnas, missä Haaparannan kirkko nyt seisoo — mikä siis ei enään kuulukaan meillen — ja Lappikari, mikä Tornion raastuvan-oikeuden pöytäkirjoissa mainitaan vuonna 1643 olleen kalastus-karina ”aivan kaupungin vieressä." Kari on Laivanniemen ja tuon kohta mainittavan Pirkiön saaren välillä. Kirjoituk­sessaan “Bidrag till Finlands kännedom i ethnografiskt hänseende", Suomi 1847, mainitsee A. Warelius eräästä Torniovaara-nimisestä vuoresta “pohjoisimmassa Pohjanmaassa", millä vuorella myös olisi raunioita. Nimestä ehkä luulisi tämän vuoren kuulu­van tähän pitäjään. Niin ei kuitenkaan ole laita, ja tämä Torniovaara on luultavasti Kemin Tornivaara, josta edempänä. “Etevimmäl vuoret täällä ovat Huitaperi ja Kiimavaara, mutta us­kottavani herrasmiesten ja talonpoikain sanomain mukaan", — kirjoittaa eräässä kirjeessä mulle rehtori Thauvon, joka tätä on asian tähden tutkinut ja hyväntahtoisesti mulle ilmoittanut — “löytyy näillä yhtä vähän kuin muillakaan vuoriloilla täällä päin selviä Lapinraunioita tahi kivi-kumpuja. Kansantarun mukaan olisi kuitenkin Lappalaisia asunut Yli-Tornion vuorikko-asemoilla, ja Huitaperilla taidetaan vielä muutamista epäselvistä merkeistä nähdä, missä heillä on ollut tulisijansa."

Kaksi muuta nimeä täällä sen sijaan löytyy, mitkä ovat paikkakunnan historioitsijain muistoon pantavat. Saari, johon Ala-Tornion maankirkko on rakennettu, on nimeltänsä Pirkkiö (Birkiö, Björkö), ja Helsinki on eräs kylännimi. Edellinen säilyttää historialle Pirkkalaisien, jälkimäinen Helsinkiläisten nimeä — kaksi kansaa, jotka mainitaan täällä harjoittaneen kauppaliikettä *3. — Myöskin löytyy täällä nimi Danskinsaari, saari Torniojoessa Svensar-saaren ylipuolella, ja Rauma, kylä vähän matkaa itäpuolella Tornion kaupunkia. Tämä nimi juteltiin tulleen Rauman kau­pungin siirtolaisista, mutta hyvinkin mahdolliselta näyttää, että nimi on paikalle alkuperäinen, merkiten rämeistä, suoperäistä ase­maa — jota se nimi täällä merkitsee. Muuallakin maassamme löytyy tämä nimi, niin esm. Lohtajassakin.

Pirkkiön saarella kerrotaan ensimäiset tänne tulleet Suomalaiset asuneen, ja tästä sen nimikin olisi tullut, koska nämät Suo­malaiset olivat Pirkkalaisia, mitkä ensin tulivat tänne kalan pyyn­töön, mutta sitten jäivät tänne asumaan. Ne sanotaan omistaneen itsillensä nimen “Lapin kuninkaat", sillä ne kävivät kolme kertaa vuodessa kuninkaan nimessä laittomia veroja ryöstämässä Lappa­laisilta, jota pahaa menettelemistä kesti satoja vuosia, siihen asti kuin Ruotsin hallitus vihdoin laski nämät seudut allensa. Kun Pirkkalaiset ajan pitkään rupesivat liian ahneiksi, niin sanotaanpa välistä kovia kahakoitakin syttyneen Pirkkalaisten ja Lappalaisten välillä. Heidän pukunsa, jolla he koettivat pelättää ja voittaa itsil­lensä kunnioitusta Lappalaisilta, sanotaan olleen merkillinen. Heillä mainitaan olleen korkeat, punasilla nauhoilla ja kulta- sekä hopea-reunuksilla varustetut lakit. Samaten oli myös heidän takkinsa punasilla nauhoilla ja palteilla, niinkuin myös kullalla ja hopealla, hyvin koristettu *4.

Kirkkojen ympäri yhdistyy usein pitäjäin historia. Tornion kaupungin-kirkko on rakennettu vuonna 1683 ja näyttää häkityksillänsä maalauksillansa vähän katoliselta. Kummallakin puolen alttaria on seinä-koristuksena historiallinen muistomerkki, toinen se jo mainittu kuningas Karl XI:nen tekemä ja sittemmin tauluun maa­lattu kirjoitus hänen korkeasta käynnistänsä Tornion kirkontapulissa, kesäkuulla v. 1694, katsomassa kesä-yön aurinkoa, toinen eräs vaakuna, jonka kirjoitus jo on kulunut. Edellinen löytyy jo julkaistuna Murman'in kertomuksessa s. 7, jonka tähden se tästä jääköön. Jälkimäisen mainitsee Brunnius kuuluneen näin: “Kongl. Maij:ts Troman och Major under Westerbotns infanteri, Wälborne Herr Alexander Fredrich Sack genannt von Oster, är föd i Liefland på Oesel d. 10 Novemb. 1655 och blef död i Torne d. 23 Jan. 1694." Vanha kirkko, joka 1682 paloi, on seisonut vähän eteläisempänä, missä nyt joukko aittoja on.

Muinaistaruja täällä ei löydy sanottaviksi. Yksi on taru kuitenkin eräästä pispasta, joka näillä seuduin olisi kastanut jou­kon Suomalaisia. Jos on tässä tarussa perää, niin se nähtävästi oli pispa Hemming, jonka Geijer mainii kastaneen vuonna 1350 “kaksikymmentä Kemin ja Simon Lappalaista ja Karjalaista suu­ressa ammeessa Tornion vieressä." *5 Mutta missä paikassa tämä on tapahtunut, siitä ei ole tietoa; eräs himeä taru viittasi Karunkiin. — Myös Iso viha ei näy jättäneen varsinaisia muistoja. Tähän aikaan oli itse kaupunki melkeen kokonansa palanut v. 1714, jonka jälkeen viholliset hävittivät ja ryöstivät mitä tuli oli säästänyt, jopa 9 kertaa “ottivat kaupungin valtaansakin", niin­kuin raastuvanoikeuden protokollat oikein todenteolla vakuutta­vat. Jos saapi Brunnius'een luottaa, niin olisivat “meikäläiset vielä vuosina 1715 ja 1716 yksimielisesti yhteen liittyneet, varustetuina pyssyillä, keihäillä ja miekoilla, ilman kenenkään kehoittamatta. Suuresta isänmaan-rakkaudesta kiihoitetuina olivat he muka nimensä suureksi kunniaksi puolustaneet isänmaatansa, lyöden viholliset pakoon sekä ilmitappelussa että myöskin käyttä­mällä monenlaisia sukkelasti ajateltuja sota-keinoja. Vihdoin oli kuitenkin vihollinen, näitä tämmöisiä tappioita pahaksi pannen, vuonna 1717 tänne tullut niin suuressa joukossa, että hän ei ai­noastaan karkoittanut meikäläisiä, mitkä eivät enään voineetkaan tehdä vastarintaa, vaan myöskin hävittäen kuleksi näitä seutuja aina Paajalan kylään saakka, puolen penikulmaa Kengisten teh­taan toisella puolella. Rikkaan saaliin kanssa olivat he viimein täältä sitten paenneet." *6

*1 Nämät tiedustukset ovat tehdyt moniaita vuosia sitten, parhaasta päästä vuonna 1862. Tekijä.

*2 Rehtori maisteri J. F. Thauvon, jota minun tulee kiittää useista tätä pitäjätä koskevista tiedoista. — Mitä nimeen Sventsarö tulee, niin on se nähtävästi suomesta johdatettava — joko sitten sanoista suun ja saari, niinkuin Yrjö Koskinen sen arvelee, tahi sanoista suvanto ja saari, niinkuin Murman sen tahtoo (Kertomus Tiedustusmatkasta Pohjanperällä s. 6). Brunnius johtaa nimen ruotsin sanasta “Sven" (lisää “Kjöp”, se on: köpsven, mercator) ja suomen sanasta “sar", “sari", insula. Se olisi siis yhtä kuin “mercatorum insula", “quod nomen" — lisää hän — “et optime convenit ob negotiones ibidem jamdudum a Bircarlis habitas” (Ks. Brunnius Disp. De urbe Torna, Ups. 1731, praes. Alstrin, s. 4 muist. f). Itse Tornion nimen johtaa Brunnius “a vocabulo Sveogothis antiquitus usitato torna vel törna h. e. reverti, finire; quia heic sinus Botnicus finitur" — Suvanto-saari, nykyään Selkäsaari, on kaupungin saaren ylipuolella, Ruotsinpuolisen Mattilan kylän edustalla.

*3 Es. Y. K. “Pohjanmaan asuttamisesta", Suomi 1857 s. 122: “Tämä Perä-Pohja tuli tästä lähin" — nim. 1300 vuoden paikoilta — “Pirkkalais-seuran oikeaksi pääpesäksi". — Helsingeistä taas todistaapi Olaus Magnus, Historia de gentibus Septentrionalibus I. 20 cap. 1: “Ad hanc enim — nim. Tornioon — confluunt Russi Albi, Lappones, Biarmi, Botnienses, Finni, Sveci, Tavasli, Helsingi et complures alii ex partibus Norvegiae". — Näin näkyy paikka saavan jokseen korkean iän. Eriskummallisuuden tähden mainittakoon myöskin mainion Rudbeck’n tuumat Atlantica nimisessä kirjassaan: “primum illud mortalium agmen cum duce suo septentrionalia loca petens, post Babylonicam dispersionem haec loca primum occupasse, ibidemque consedisse”, ja että “Orpheus apellaverit Tornenses Tavpovs” j. n. e. — ks. Brunnius.

*4 J. F. Thauvon.

*5 Ks. Geijer “Sv. F. Hist.” I. 98 “en svensk ärkebiskop” – Vrt. Y. K. Pohjanmaan asuttamisesta s. 124

*6 Ks. Brunnius Cap. II. s. 48 — Puheena olevista sotakeinoista mainitsee Brunnius tärkeimpänä sen, jota Kaakamalla käytettiin. Täällä olivat asukkaat, talvella 1715, kaadetuista puista tehneet murroksen kummallekkin puolelle tietä, ja näiden suojasta risti-ammunnalla pahasti menetelleet vihollisten kanssa, mitkä syvässä lumessa hyvin vaikeasti pääsivät hevosillansa liikkumaan, kun sen sijaan Suomalaiset murrosten suojassa olivat melkeen vaaratta.