Kevitsan "jumalainen"

1910, Kotiseutu

 

<<Takaisin

 

 

Salakirjat Vignetti



Käydessäni ylioppilas A. Europaeuksen kanssa Sodankylän Vajukosken luona tavatun suuren pronssikauden löydön paikkaa tutkimassa syksyllä 19.07, sain kuulla, että ei järin kaukana siitä paikasta oli ollut ja ehkä vieläkin oli harvinainen muinaisjäännös, jota kutsuttiin ”Kevitsan jumalaiseksi”. Kerrottiin, että Kevitsan vuorella, jonne kylästä olisi matkaa itä-suuntaan arviolta ”viisi neljännestä”, olisi savesta valettu ihmiskuvio, jota lappalaiset olivat jumalanaan palvelleet, rasvalla voidelleet ja peuran sarvilla koristaneet. Kun kertojani oli puhutellut n. 40 v. sitte paikalla käynyttä henkilöä, oli tämä muistellut, että jumalaiselta jo silloin oli toinen käsi ja jalka poikkilyöty.   Kuvan suuruus oli ollut ”ainakin 1 metri”.

 

lappalainen jumalankuva

Lappalaisten epäjumalan-palvelus - Teoksesta Suomen Suvun Pakanallinen Jumalanpalvelus.

 

Kertomuksen johdosta kävin tapaamassa miestä, Mettiäis-Tanelia, joka 40 y. sitte olisi paikalla käynyt. Hän arveli, että kuva nyt olisi kokonaan hävitetty, kuten sittemmin havaitsinkin. Hänen esityksensä mukaan kuva ei ollut savea vaan oli ollut tehty pienenlaisista kivistä, niin että pää oli yhdestä kappaleesta, vartalona oli 3—4 kiveä ja kumpanakin jalkana saman verran. Kädet olivat niinikään olleet kivestä tai kivikappaleista tehdyt, alkoivat olkapäistä ja ulottuivat maahan asti. Koko oli kertojan muistin mukaan ollut aivan tavallisen miehen koko. — Mainittakoon kuitenkin, että eräs henkilö oli muistelevinaan jumalaisen olleen polvistuneessa asennossa kädet maassa, kuten edellinenkin kertoja mainitsi.

Koska jouduimme erään sunnuntaipäivän Petkulassa viipymään, otimme oppaaksemme Mettiäis-Tanelin ja aloimme taivaltaa kohti Kevitsaa, ensin Petkulan kylästä yli Kitisen, sitte poikki suurellaisen ”jängän” ja sen takana kuivahkon harjun, yli Saiveljärven ja sitte vähitellen nousevaa rinnettä Kevitsan laelle. Jonkun aikaa etsittyään löysi opas paikan, missa jumalaisen kuva oli ollut.

Paikka ei ole aivan vuoren laella, vaan on hieman itäpuolella korkeimman kohdan rinteellä. Tältäkin kohtaa jo on näköala suuremmoinen yli etäältä selväpiireteisinä näkyvien tunturien. — Jumalaisen kuva on seisonut kivialustalla, jonka suuruus on n. 4 mtr. (5 askelta) sivuilta ja korkeus   1—2 mtr, vaikka alusta on katkaistun kartion muotoinen ja siis ylöspäin supistuva. Itse jumalaisen kuva on aivan rikottu. Kivet ovat vieritetyt pois alustalta ja osaksi alas vuoren rinnettä. Jälellä olevat olivat suuria ja n. s. „morokiveä”, kuin pajan kuonaa.   Tän tapaista kiveä ei sanottu läheisyvdessä löytyvän.   Jumalaisen kuva oli ollut keskellä alustaa.

Oppaani ihmetteli, että oli uskallettu perin pohjin kuva hävittää. Kun joku hänen nuoruudessaan oli jumalalta käden taittanut, oli hän itse sillä metsästysretkellä saada surmansa, ja toinen taittoi jalkansa, kun hän oli jumalan jalkaa vikuuttanut.  „Kukas sita jumalan kanssa menee”.

Sen tapainen jumalan kuva kuin on ollut Kevitsalla, sanotaan vielä olevan pystyssä 18 pk. pohjosempana Kevitsasta Kitisenjoen latvoilla, 2 pk. Kittilän Pokasta, Latvajärven pohjoisrannalla korkealla kivialustalla kulm Kevitsallakin on ollut. Tälle jumalaiselle sanotaan lappalaisten vieläkin uhraavan kalanrasvaa, poronsarvia j. m. s.

 

A. M. T.

 

 

 

 

<<Takaisin

 

 

Digitalisoinnin copyright © Salakirjat.
Lainaukset ovat tervetulleita
linkittäessäsi tälle sivulle.