Rakennukset

TSEREMISSEILLÄ, MORDVALAISILLA, VIROLAISILLA JA SUOMALAISILLA

1887

Suomalaisten ja naapurikansojen talonpoikaisarkkitehtuuria

 

 

"Merkillisin kaikista saunoista on Mouhijärveltä kuvattu sauna. Se ei ollutkaan yksin sauna tavallisessa merkityksessä, sillä tässä myöskin asuttiin. Kyllä vielä useassa paikassa Suomessa moni köyhä ja vanha loisihminen asuu talollisten varsinaisissa saunoissa, mutta toista on kun talossa ei muuta asuntoa ole kuin sauna."

 

Rakennukset tseremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla on varhaisimpia perusteellisia talonpoikaisarkkitehtuurimme tutkimuksia. A. O. Heikel kokosi väitöskirjansa aineiston seitsemällä kansatieteellisellä tutkimusmatkallaan Suomessa, Virossa ja Venäjällä vuosina 1879-1886. Kirja on kuvitettu 311:ta piirroskuvalla.

 

 

 

 

 

 

Kirjan sisällys:

 

Esipuhe
I. Riihet tseremisseillä ja mordvalaisilla
II. Tseremissiläinen kota
III. Saunat mordvalaisilla ja tseremisseillä
IV. Mordva-moksalainen tupa
V. Mordva-erzalainen tupa
VI. Tseremissiläinen pirtti
VII. Venäläinen tupa Keski-Volgalla
VIII. Vajat, ladot ja läävät Keski-Volgalla
IX. Mordvalaiset ja tseremissiläiset aitat
X. Venäjän ja Karjalan pirttirakennukset
XI. Virolaiset ja suomalaiset keittiöt ja saunat
XII. Suomalaiset riihet
XIII. Virolaiset tuparakennukset
XIV. Suomalaiset tuparakennukset
XV. Suomalaiset ja virolaiset vajat, navetat ja myllyt
XVI. Suomalaiset ja virolaiset aitat

 

Kirjan esipuhe:

Skandinaavian muinaistutkijat väittävät, että verrattain kauan kestävä pakanuus Pohjoismaissa on ollut pääsyynä siihen, että siellä on saattanut syntyä vertaileva muinaistiede, sillä sen kautta on pakanallinen ja muinaishistoriallinen viljelys melkein katkeemattomissa jaksoissa ikäänkuin tullut omia aikojamme likemmäksi, jonka vuoksi se elävämmällä tavalla on saattanut vetää tutkijain huomiota puoleensa. Ja siinä he ovatkin oikeassa.

Suomensukuisilla heimoillakin on pakanuus vallinnut hyvin kauan, ja siksipä muinaistieteellä on niissä jokseenkin edullinen tutkimusala; ja samoin kansatieteelläkin, joka tutkii nykyajan kansoissa vallitsevia muinaisajan oloja, joita muinaistiede maakerroksissa löydettyjen esineiden kautta koettaa selville saada. Mutta kansatiede on sitä paitsi myös epäilemättä paljon hyötyvä ja rikastuva siitä hajanaisuudesta, joka Suomen heimojen kohtaloksi on tullut, ja siitä niin sanoakseni muinaishistoriallisesta sivistyskannasta, jossa moni Suomensukuinen heimo vieläkin elää. Ollen jo ammoisilta ajoilta pohjoisimpina välittäjinä Aasian ja Euroopan kulttuurimaailmojen välillä, on Suomen heimoilla — kuten saattaa jo puusta katsoenkin olettaa — semmoinen asema, joka kansatieteelliseltä kannalta ei suinkaan ole epäedulliseksi katsottava.

Tämän vakuutukseni johdosta päätin jo vuosia sitten ruveta työhön suomalaisen kansatieteen eduksi. Siinä tarkoituksessa läksin kansatieteellisille tutkimusmatkoille, joita sitten tein kolmena kesänä Suomessa (vuosina 1879, 1880 ja 1886) ja neljänä Venäjällä (vuosina 1883, 1884, 1885 ja 1886).

Mainitessani tutkimusmatkojani Venäjällä on ensimäisenä velvollisuutenani syvimmän ja vilpittömimmän kiitoksen lausuminen Suomen Aleksanterin Yliopiston Kanslerin viran toimittajalle Suomen Valtiosihteerille vapaaherra T. Bruunille, joka myöntämällä minulle runsaita matkarahoja on etupäässä tehnyt nämät laajat matkustukset ja tutkimukset Suomen heimojen aloilla Venäjällä mahdolliseksi.

Näillä matkoilla ovat minua seuranneet piirrustajina eri kertoina herrat taiteilija A. Reinholm, S. v. Bell ja S. G. Jekimoff. — Paitsi näitä on hra F. A. Federley Helsingissä tehnyt minulle piirroksia, ja sen ohessa kopioinnut joukon hra Rud. Åkerblomin tekemiä alkukuvia (Pohjanmaalta), jotka säilytetään Ylioppilaitten kansatieteellisessä museossa.

Hyvin vähän on minulla muuten ollut käytettävänä muita lähteitä, kuin omia muistoonpanojani. Apulähteitten joukossa ansainnevat kuitenkin tässä mainitsemista ne useat kirjoitelmat rakennuksista, joita Sortavalan seminaarin oppilaat ovat lähettäneet Kansanvalistusseuralle Helsingissä.

Kokoomastani materiaalista julkaisen nyt tässä ensiksikin niitä tietoja, joita olen koonnut rakennuksista, vaikka tämä on ainoastaan pieni osa siitä, mitä vastaisuudessa toivon vielä matkojeni tuloksena saavani julkisuuteen. Ja tästä nyt ilmestyvästä julkaisusta tulee minun suurella kiitollisuudella mainita Suoma-lais-Ugrilaista Seuraa, joka on ottanut suorittaakseen suurimman osan lukuisien kuvien kustannuksista. Tarkoituksena onkin, että tämä kirja myöskin saksankielisenä ilmestyisi sanotun seuran aikakauskirjaan samaan aikaan, kun se Suomi-kirjassa ilmaantuu suuremman suomalaisen yleisön saatavaksi. Suomalaisen painoksen (ynnä osan kuvista) kustantaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, josta saan myös sille lausua sulimmat kiitokseni.

Hyvin tietäen, ettei tämä kirjani, ollen ensimäinen laatuaan, voi tyydyttää niitä korkeampia vaatimuksia, jotka tähän aikaan tieteelliseltä teokselta vaaditaan, rohkenen kuitenkin sen tieteellisen tarkastuksen alaiseksi esittää. Julkaisen sen siinä vakuutuksessa, että, vaikka uutisviljelyksestä, johon siinä olen ryhtynyt, tämä sato ei olisikaan niin hyvä, itse viljelys vastedes jonkun käsissä on kuitenkin vielä kerran kantava kaunista viljaa, joka on antava — sekin puolestansa — elon voimaa Pohjolan asukkaille.

Kuvat ovat painetut clicheoilla, jotka fototyypillisellä tavalla ovat tehdyt herra Edm. Gaillardilla Berliinissä. Mutta koska tällä nopealla ja huokeahintaisella tavalla tehtyjä kuvia ei voida liian paljo pienentää pilaamatta niitä jossakin määrässä, niin on moni kuva jäänyt tarpeettoman suureksi. — Kunkin kuvan alla on ensinnä kuvatun esineen nimitys, sen jälkeen on seurakunta ja läänin pääkaupunki mainittu, josta kuva on saatu.

Helsingissä toukokuun 12 p. 1887.

Tekijä.

 

 

ISBN 978-952-5774-06-1
Kovakantinen, sivumäärä 329
Salakirjat, 2009