Artturi Snellman

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 9.

Oulun kihlakunta.

Muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä.

1887

Oulun seudun muinaisjäännöksiä, esinelöytöjä ja varhaisinta historiaa

 

Vuonna 1884 Suomen Muinaismuistoyhdistys myönsi Artturi Heikki Snellmannille apurahan muinaistieteellistä keräysmatkaa varten. Seuraavana kolmena kesänä Snellman kiersi tuonaikaista Oulun kihlakuntaa kooten tietoja alueen muinaisuudesta. Tutkimusmatkojen tuloksena syntyi aikansa laajin Oulun seudun historiatietoja yhteenkokoava teos. Alueen arkeologisten löytöjen ja esihistoriallisten kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi Snellman kokosi kirjaan runsaasti alueella kerrottavia kansantarinoita ja varhaisempia kirjallisia tietoja. Runsaasti huomiota ovat saaneet myös alueen jätinkirkot, joihin on kohdistunut viime vuosina kasvavaa kiinnostusta mm. Marianne Ridderstadin tutkimusten myötä. Kirja sisältää 95 puupiirrosta, 1 kivipiirroksen sekä muinaistieteellisen kartan liitteenä. Teos on painettu Munken-paperille, joka täyttää kaikki ympäristökriteerit ja on lisäksi arkistointikelpoinen, säilyen vähintään satoja vuosia kellastumatta tai murenematta.

 

 

 

Kirjan sisällys:

 

Kirjan esipuhde:

 

Se kertomus, joka tässä lasketaan yleisön käsiin, on pääasiallisesti syntynyt niistä aineksistä, jotka Suomen Muinaismuisto-Yhdistyksen myöntämillä matkarahoilla kesillä 1884-1886 Oulun kihlakunnan eri osissa liikkuessani olen kerännyt. Matkoilla kertyneitä kirjaanpanoja olen väliaikoina lisäillyt poimimalla osaksi kirjallisuudesta osaksi valtion-arkistosta tutkimus-alani entisyyttä koskevia tietoja. Niistä on varsinkin, kansantarinoiden esipuheeksi aiottu, historiallinen silmäys sommiteltu. Siinä ei ole tuotu esille mitään ennen tuntematonta, ei mitään sellaista, josta historiallinen tutkimus voisi suoranaisesti edistyä. Kumminkin olen uskaltanut tässä toistamiseen kertoa samat asiat, jotka ennen minua jo muut ovat lausuneet, etenkin siinä toivossa, että varsinainen kansa - se, joka ei tutki lähdekirjallisuutta eikä lue harvinaisempia teoksia - saisi edes hämäränkään käsityksen niistä tapauksista, joita kansantarinat vielä vuosisatojen kiduttua muistelevat. Menettelyäni puolustakoon se tosi-asia, että isänmaallisten muistojen esittäminen on tehokkain keino, millä kansa saadaan entisyyttä kunnioittamaan ja muodostamaan nykyisyytensä sellaiseksi, että siitä kerran onnellinen tulevaisuus voi versoa.

Muuten puhukoon kirjaseni itse puolestansa! Lukijata pyydän vaan huomauttaa, että sen ei ole tarkoituskaan olla muuta, kuin aineskokoelma. Jos vastainen tutkija siitä voisi jonkunlaista johdatusta tavoitellessansa niitä paikkoja, joista kotiseutuni muinaisuuden syntysanat ovat etsittävät, niin olisivat vaivani saaneet paraimman palkintonsa.

Ennenkuin ryhdyn varsinaiseen aineeseeni, on minun mieluinen velvollisuus kiittää kaikkia niitä kunnioittavia kansalaisia, jotka antamillansa tiedoilla ja hyväntahtoisilla neuvoilla ovat näitä ensimäistä tutkimuskokeitani edistäneet. Erittäin pyydän saada tässä mainita ystäväni, maisteri J. J. Karvosen sekä ylioppilaat K. Stenvik'in, S. Castren'in ja N. Liakan, joista kolme ensin mainittua on minua osaksi matkoillani seurannut ja viimeinen muuten arvokasta apuansa antanut.

 

Helsingissä, Toukokuulla 1887.

Tekijä.

Julkaisseet yhteistyössä: Kanerva-sarja & Salakirjat

 

 

ISBN 978-952-5774-10-8
Nidottu, sivumäärä 323
Salakirjat, 2010

Hinta: 37 € - Tilaa kirja