Skythalais-kuninkaan hautakumpu Etelä-Venäjässä

Yrjö Koskinen, Kirjallinen Kuukauslehti 1867:2

 

<<Takaisin

 

 

 

Salakirjat Vignetti



Venäjän Muinaistieteellinen Toimikunta on viime vuonna alkanut julkaista tutkimuksensa niistä hautakummuista eli "kurgan"eista, joita tavataan Etelä-Venäjän aromailla, länsipuolella Dnieper'in jokea, ja joita täydellä syyllä arvataan olevan jäännöksiä Herodoton aikuisista Skythoista. Siitä tärkeästä, kauniilla kuvastolla varustetusta teoksesta, joka nyt on alkanut sekä Venäjän että Ranskan kielellä tästä aineesta ilmestyä, tahdomme tässä antaa yleisöllemme muutamia tietoja. Se vihko *1, joka tähän saakka on ulostullut, puhuu pää-asiallisesti niinkutsutusta Alexandropolin kummusta, joka on sen-nimisen kylän vieressä Jekaterinoslav'in kuperniassa, noin 60-70 virstaa lännessä Dnieper'istä ja 30 virstaa idässä Basawluk nimisestä päävirtaan menevästä purosta. Recueil d'Antiquités de la Scythie, avec un atlas. Publié par la Commission imperiale archéologique. Livraison 1:e. S:t Petersbourg, 1866.

Tuo 36 kyynärän korkea ja läpimitaten noin 172 kyynärän levyinen kumpu seisoo yksinäisenä keskellä lakeata aromaata ja näkyy jo 25 virstan kaukaisuudessa. Ympärystä on juurella vahvistettu suurilla kivillä, joiden ulkopuolella käypi ylt'ympäri matala hauta ja vielä ulompana matala vallitus. Kaikki tämä osoittaa selvästi, ett'ei kumpu ole luonnon tekemä. Kummun huipulla seisoi ennen muinoin kivinen vaimon-kuva, niinkutsuttu "baba". Seudun asukkaat, jotka juhlapäivinä tavallisesti ovat tänne kokoontuneet huvittelemaan, ovat aina tietäneet puhua niistä aarteista, joita tässä muka on säilytettynä, ja antaneet kummulle nimen "Lugovaia Mogila", s. o. Aromaan hauta, ilmoittaen sillä ajatuksensa kummun tarkoituksesta.

Ett'eivät ole kummassakaan kohden erehtyneet, saamme kohta nähdä. V. 1851 ruvettiin erään kirkon rakentamista varten ottamaan kiviä kummun juuresta ja tavattiin pari syltä sisempänä kivinen arkku, yhteen pantu viidestä suuresta kivestä; arkun sisästä löydettiin kultaisia, hopeaisia ja pronssisia kaluja, jotka sitten huomattiin jäännöksiksi hevosten ja vaunujen koristuksista. Nyt ruvettiin valtion kustannuksella tieteellisesti tutkimaan kummun sisustaa. Mutta koska kaivannot eivät käyneet luontaista maapintaa syvemmälle, ei löydetty ensi vuosina muuta kuin yksityisiä kapineita, enimmästi linnun- tai griipin-muotoisia koristuksia, tavallisesti pienillä kelloilla varustettuja, ja aiottuja tankojen nenään pantaviksi. Koko tutkimus pidettiin lopetettuna v. 1854 ja aiottiin jo siksensä heittää, vaikk'ei mitään hautaa vielä ollut löydetty. Mutta kreivi Perowski, joka oli näitä tutkimuksia toimeen pannut, ei ollut tyytyväinen siihen menetykseen, jota tähän asti oli noudatettu. V. 1855 lähetettiin toinen tutkija, hra Ljuzenko jatkamaan aloitettua työtä ja sai käskyn tunkeumaan itse varsinaiseen maaperään, johon sopi arvata hautakammion olevan kaivetun. Yritys onnistui tällä kerralla täydellisesti. Jokseenkin kummun keskustalla tavattiin suuri neliskulmainen hauta, jonka pohja on 10 kyynärää alempana alkuperäistä maa-pintaa, pituus noin 10 kyyn. ja leveys 7½-9 kyyn. Tästä pää-kammiosta menee kaksi käytävää; yksi lyhyempi etelään menevä päätyy toiseen vähempään kammioon (6 kyyn. pitk., 4 kyyn. lev.); yksi pidempi käypi melkein itä-koillista suuntaa lähemmäs kummun ympärystä, missä tavataan kolmas vähäistä isompi kammio. Vielä neljäs ja viides kammio on löydetty kummun koillisesta päästä, ja vihdoin on mainittava pieni matalampi hauta toisen kammion läntisellä varrella. Kummun etelä-osa on vielä tutkimatta; mutta mitä tähän asti on löydetty, riittää täydellisesti todistamaan, että Lugaia Mogila on niitä Skythalaisia kuninkaanhautoja, joiden laatua vanha Herodoto kuvailee teoksensa 4:nnessä kirjassa, 71:ssä luvussa. Herodoton kertomus kuuluu näin:

“Ja kuningasten haudat ovat Gerrhien maassa, sillä paikalla mihin asti Borysthenes (Dnieper) on laivan-käytävä. Kun joku Skythain kuningas on kuollut, kaivetaan siellä iso neliskulmainen hauta maahan; ja kun tämä on valmistettu, ottavat Skythat ruumiin, jonka ovat vaksilla valaneet, (avattuansa tyhjennettyänsä ja puhdistettuansa mahan, jonka täyttävät kyperolla ja suitsutuksella sekä persiljan ja anisin siemenillä ja sitten ompelevat jälleen kiinni), ja kuljettavat sen vaunuilla lähisen kansan luo. Ne, jotka nyt vastaanottavat näin kuljetetun ruumiin, tekevät silloin samoin kuin Kuninkaalliset Skythat: leikkaavat sipaleita korvasta, keritsevät tukkansa, piirustavat käsivarsiansa ylt'ympäri, kynsivät rikki otsansa ja nenänsä ja pistävät nuolia vasemman käden puhki *2. Tästä Skythat kuljettavat kuninkaan ruumiin edemmäs vaunuilla jollekulle toiselle niitä kansoja, joita hallitsevat; ja ne, joiden luo ensin tultiin, nyt seuraavat saattamassa. Ja kun näin ovat kuljettaneet ruumiin kaikkien kansakuntain halki, tulevat perille Gerrhien luo, jotka ovat viimeiset niistä kansoista, joita hallitsevat, ja nyt ovat kalmiston tykönä. Ja sitten, pantuansa ruumiin hautaan lehti-vuoteelle, pystyttävät vainajan ympäri keihäitä ja keihäiden päälle asettavat rankoja ja kattavat palmikoiduilla ruovoilla. Mutta muuhun avaraan alaan hautaavat yhden hänen vaimoistansa, jonka ensin ovat kuristaneet kuoliaaksi, sekä kuninkaan juomanlaskijan ja hänen kokkinsa ja hänen tallitrenkinsä ja passaajansa ja sanansaattajansa ja hevoset ja esikkoiset kaikista muista ja kultaiset astiat; sillä hopeisia ja vaskisia eivät käytä. Mutta tämän tehtyänsä, luovat kaikki kilvoitellen ison kummun haudan yli, ja koettavat tehdä sen niin korkeaksi kuin mahdollista."

Noin 2,200 vuotta on nähtävästi näistä Herodoton kertomista hautaus-juhlista kulunut, kun vihdoin tieteellinen uuteliaisuus, jos siksi saamme sitä nimittää, on jälleen avannut Skythalais-kuninkaan rauhallisen lepokammion. Se ei kuitenkaan enää ollut varsin alkuperäisessä tilassansa. Ensiksikin oli tuo puurangoista tehty katos vähitellen lahonnut ja multa-peitteenensä pudonnut sisään. Toiseksi on jo ennen nyky-aian tiedemiehiä, tiesi mihin aikaan, käynyt muitakin tutkijoita, joita on tänne houkutellut vanha maine kummun sisältämistä aarteista. Nämä varkaat ovat kaivaneet omia myyräis-käytäviänsä kummun kupeesta sen sisustaan ja varsin taitavasti osanneetkin itse pääkammioon, jonka ovat aikoneet paljaaksi ryöstää. Nähtävästi on heidän aikomuksensa tullut jollain tavoin estetyksi; sillä kammion luoteisessa kulmassa tavattiin yhdessä läjässä erinomaisen suuri paljous kultaisia koristuksia, mitkä varkaiden on täytynyt jonkun maan-mullistuksen tähden jättää sinne. Nämä näin jääneet kulta-kalut ovat lukumäärältänsä 700, enimmästi kaikenlaisten eläinten muotoisia, ja painavat yhteensä enemmän kuin 1½ naulaa. Muutoin löydettiin tästä kammiosta kaksi hyvin eheää pääkalloa, arvattavasti kuninkaan ja hänen puolisonsa, sekä astian- ja maljan-kappaleita, rauta-nauloja, vaski-tankoja, kulta-koristuksia y. m. Toisesta, etelä-puolella olevasta kammiosta ei löydetty muuta kuin kreikkalaisia savi-astioita pirstoitetuina, sekä kappaleita rautaisista ja vaskisista tarve-kaluista. Pienestä haudasta tämän kammion länsivarrella löydettiin hevosen luuranko, satula selässä ja vieressä viini joutsinensa (tietysti ainoastaan joutsien pronssiset kärjet ovat säilyneet). Se on ollut kuninkaan mieliratsu; kavioissa ei ole ollut kenkiä ja satulassa ei mitään jalustimia. Sen pitkän käytävän suussa, joka pääkammiosta vie itä-koilliseen, oli ihmisen luuranko, varustettuna pronssisilla kaula- ja ranne-koristuksilla sekä pronssisella peso-astialla ja hopea-maljalla. Se on arvattavasti ollut kuninkaan passaaja, joka tähän on pantu ikäänkuin ovea vartioimaan.

Edempänä käytävässä tavattiin paitsi muuta kalua 8 hevosluurankoa rikkailla kulta-koristuksilla, sekä käytävän itäisessä päässä vielä 12 samanlaista luurankoa, jotka valjaistaan huomattiin osittain vaunu-hevosiksi, osittain ratsuiksi. Käytävän päässä oleva kolmas kammio ei sisältänyt kuin rauta-tankoja, nauloja, puisia jäännöksia ja vähän kulta-kaluja. Neljännestä ja viidennestä kammioista kummun koillis-syrjässä on löydetty ihmis-luuranko kreikkalaisten viini-astian kanssa, vieläpä kaksi muuta ihmis-luurankoa sekä jäännöksiä kauniisti-koristetuista vaunuista. Että ensimäinen näistä luurangoista on juoman-laskijan, lienee tuskin epäilemistä. Kaikki löydetyt koristukset näyttävät olevan kreikkalaista teosta noin 4:nneltä vuosisadalta e. Kr., vaikka ne barbarilaiseen aistiin paljon vivahtavat muotojensa puolesta. Että teollisuus Skythoilla todellakin oli kreikkalainen, todistaa myöskin ne kreikkalaiset kirjaimet, joita tavataan savi-astiain kyljissä.

Vielä on jälillä kysymys tuo jo ennen paljon väitelty kysymys Skythain kansallisuudesta. Akatemikko von Baer on teokseen liittänyt eri tutkimuksen niistä pääkalloista, joita kummuista on löydetty, ja tulee siihen päätökseen, että ne ovat kahta eri kansallisuutta. Pää-kammiosta löydetty kuninkaan kallo sekä enimmät muut ovat "lyhyt-päisiä" (brakhykefalit), s. t. s. jotenkin leveitä *3; mutta kuninkaan vaimo näkyy olleen ihan toista, ihan epä-skythalaista kansallisuutta; sillä hänen kallonsa on "pitkä-päisiä" (dolikhokefalit), ja samaa laatua on vielä yksi toinenkin. Tästä näkyy, että itse Skythat kuninkainensa olivat lyhytpäisiä, samaten kuin Mongolit ja Suomensukuiset kansat sekä Venäjän muinaiset Tshudit, joiden haudoista myöskin on kalloja löydetty. Baer'in mielestä ei kuitenkaan Herodoton kuvaus Skythain ulkomuodosta sovi ensinkään Mongoleihin, ja samoin kallojen mittasuhdat tekevät eroituksen; sillä Mongolein kallot ovat erinomaisen matalia. Suhdat nähdään seuraavasta vertauksesta: Tshudit (muinaishaudoissa) Pituuden ollessa, 1000, korkeus on; 787, Levyys on 814. Bashkirit 1000, 746, 817,4. Kalmukit (joita lähinnä Mongolit) 1000, 717, 816. Skythat 1000, 733, 812,5. Tästä näyttää seuraavan, että Skythat ovat olleet lähinnä nykyisiä Bashkireja, jotka taas ovat turkintuneita Suomen-sukuisia. Mutta epäilemättä vaatii kysymys Skythain kansallisuudesta vielä paljon selvitystä, ennenkuin se voidaan pitää johonkin määrin ratkaistuna. (Vert. Tiedot Suom. Suv. Muinaisuudesta, sivv. 46 seurr.).

 

Yrjö Koskinen

 

*1 

*2 Tämä kaikki tapahtui tietysti murheen merkiksi.

*3 Keskimääräinen suhta ihmis-kallon pituuden ja levyyden välillä on 100 : 80. Jos levyys on enempi kuin 80, sanotaan kallo lyhyeksi; jos levyyden suhta on vähempi, on kallo pitkä.

 

 

<<Takaisin

 

 

Digitalisoinnin copyright © Salakirjat.
Lainaukset ovat tervetulleita
linkittäessäsi tälle sivulle.