Pohjanmaan asuttamisesta, tutkimus

Yrjö Koskinen, 1857


1. Kainulaiset

2. Pirkkalaiset

3. Pirkkalaisten oikeudet ja säännöt

4. Pohjanmaan Ruotsalaisista

5. Savolaiset

 



Salakirjat Vignetti

 

 

5. Savolaiset.

 

Se on tuttu asia, että vielä Opinpuhdistuksen aikana Savon, Hämeen ja Satakunnan pohjois-osat sekä Pohjanmaan sisämpi puoli olivat viljelemättöminä erämaina. Vasta Kustaa Waasan käskystä ja varsinkin Savonlinnan isännän Kustaa Fincken toimesta alkoi v. 1550 paikoilla Savonmiehiä muuttaa näihin paikkakuntiin asumaan. Pian kyllä tämä siirtymys ulot­tui Pohjanmaahankin, jossa kaiketi ensinnä Oulujärven ja Lappa­järven ympärystöt saivat varsinaisia asukkaita. Jo v. 1560 tehtiin Oulujärven paikkakunnasta erinäinen sen-niminen pitäjä, joka kuitenkin seuraavina sota-aikoina melkein perin-juurin hävitettiin. Vuosisadan lopulla näkyy kuitenkin uutis-asutus näillä seuduin taas tapahtuneen, koska Kaarlo herttua keväällä v. 1599 taas teki siitä eri pitäjän, jonka kirkkoherraksi eräs Yrjö Pietarinpoika määrättiin. Muissa Pohjanmaan seuduissa laskettiin uutis-asutukset vanhojen pitäjien alle ja niinpä Lappa-järvenkin paikkakunta vielä monta aikaa kuului Pietarsaaren pitäjään. Tämän pitäjän rajat ulottuivat Maanselälle saakka Salosten ja Kyrön pitäjien välillä *62. Niin kauan kuin näitten rajojen sisässä ei muuta ollut kuin Ruotsalaisia, nämä salpasi­vat Suu-pohjan ja Perä-pohjan Suomalaiset toisistansa. Mutta nyt Savolaiset tulivat ikäänkuin yhdistäväksi nauhaksi. Lappajärvelle tulijoista Savolaisista mainitaan, että aina ensinnä pani­vat arvalle, mihin heidän piti talonsa perustaman. Pirtti raken­nettiin, metsä ympärillä kaadettiin kaskeksi ja sytytettiin. Jos nyt pirtti jäi palamatta, niin talonpaikka oli suotuisa. Van­himmaksi taloksi sanotaan Nykälä, sillä paikalla missä Ätsävä-joki lähtee Lappajärvestä, — sen jälkeiseksi Wirsula. Näistä kerrotaan se tavallinen lastu-juttu, joka niin monialla muualla­kin kuuluu. Useat muutkin talot ja kylät sanotaan Savosta saaneen alku-asujaimensa, ja kielimurre tämän asian kylläksi vahvistaa.

Mutta eivätpä Pietarsaaren Ruotsalaiset ristissä käsin tätä Savolaisten uutis-asutusta katselleet. Tilaa oli kylläksi erämaissa ja Ruotsalaisia muutti tähän samaan aikaan joukottain Lappajärven paikoille. Melkein koko Wimpelin kappeli, (ruots. Windala), missä Strang (Rankila) oli ensimäinen talo, tuli Ruotsalaisten haltuun. Samate Inanperä eli Enaperä Evijärvellä sanotaan ruotsalaista sukuperää olevan. Nämä jo kaikki ovat suomentuneet, ja ainoastaan Ätsävän rajalla löytyyvielä Ruotsalaisia. Wimpelissä, missä Ruotsalaisten joukko näyttää olleen vahvin, on suomentuminen tapahtunut jotenkin myöhäisinä aikoina. Muutama vuosi sitten oli vielä elänyt vanha ukko, joka nuoruudessaan oli ruotsia puhunut, ja ruotsalaisia kirjoja mainitaan vielä löytyvän perhekunnissa. Vanhemmat ensinnä rankaisivat lapsiaan, kun nämä keskenänsä suomea puhuivat, mutta ei tämäkään temppu auttanut. Nyt ovat kaikki selviä Suomalaisia. Mutta tiluksilla on vielä usein ruotsalaiset nimet *63.

Luultavasti samaan aikaan, kuin uutis-asutukset tapahtuivat Oulujärven ja Lappajärven seuduilla, asettui Savolaisia pitkin koko Maanselän kuvetta, niin kauas rannikolle päin, kuin entisiltä ranta-asukkailta pääsivät. Kaikki nämä sioittelemiset eivät lie aina niin sovinnollisesti tapahtuneet. Reisjärvelle muuttaneet Savolaiset mainitaan esm. levinneen Ylivieskaan saakka, kunnes Kalajokclaiset karkoittivat heidät perämaihin *64. Useassa pai­kassa tapahtui hämmennyksiä. — Lappajärvestä eteläänkin levisi Savolaisten siirtokunta, ainakin Kauhajoelle *65 ja Kyläkarvialle asti, vaikka kuitenkin vähemmässä määrässä, koska sillä puolen jo ennestään näkyy väkeä olleen. Epävakaisemmat jäljet viit­taavat tästä sydänmaitten halki Ulvilankin takamaihin saakka.

Tämä Savolaisten siirto-kunta on viimeinen Pohjanmaan asuttajista. Niiden kanssa taidamme siis lopettaa tutkimuksemme, ainoastaan muistuttaen, että Iso-Viha vielä teki mullistuksia Pohjanmaan asumisessa. Niinpä mainitaan sen jälkeen tulleen Mäntyharjun miehiä Laihialle, josta muka kaikki miesväki oli sukupuuttoon hävinnyt. Mitä Peräpohjassa lienee siihen aikaan muutoksia tapahtunut, emme tarkoin tiedä; mutta luulemme Karjalaisiakin silloin sinne tulleen. Kansan omat tarinat, jos niitä tarkasti ko'ottaisiin, voisivat ehkä näille seikoille paljon selkoa lisätä. Tämän kirjoituksemme pää-tarkoituksia onkin juuri ollut, että semmoisten tarinoitten kerääjöilla olisi se historiallinen johto, minkä tän aian tutkimus voipi antaa. Jokainen uusi tieto, jos vähäinenkin, tekee tämän johdon yhä selvemmäksi, ja niinpä taidamme toivoa, että entisyytemme vihdoin selkenemistänsä selkenee.

 

Kts. myös Savolaisten sija Suomen asutus-historiassa, 1867.

 

*62 ks. Arwidsson, Handl. VIII 69.

*63 Wimpelin seikoista on Lautamies Erkki Jäykkä meille kertonut.

*64 ks. Hra Pettersonin matkakertomus, Suometar 1853 N:o 28.

*65 Havusen talo Kauhajoella sanotaan Savolaisen perustamaksi. Vanhimmaksi taloksi sanotaan Knuuttila, jonka aloittaja oli tullut Ahlaisista. Sen jälkeinen on Juoni. Näistä on tavallinen lastun-juttu ja lisätään: kun Knuuttilainen oli kulkenut tuota mutkaista jokea pitkin ylöspäin ja vihdoin talon nähnyt, oli hän sanonut: "Jop' on juonihin jouduttu". Teevahainen on saanut asujamensa Tevaniemeltä Kyrösselän rannasta. Karijoella sanotaan Prosin-talon aloittaja olleen eräs Amprusius, kotosin Lybekistä. Tämä ei kuitenkaan ole vanhin talo, vaan semmoisena mainitaan Marttunen.

 


 

 

 

<<Takaisin

 

 

Digitalisoinnin copyright © Salakirjat.
Lainaukset ovat tervetulleita
linkittäessäsi tälle sivulle.