Salosten pitäjä
ynnä Wihannin kappeli.

Salosten eli Salon pitäjä on pohjoisen Pohjanmaan vanhin asutuspaikka, niinkuin sen lukuisat rauniotkin osoittavat. Se on myöskin ainoa täällä kysymyksessä olevista pitäjistä, jonka nimen perästä ei tarvitse epäilläkään. Salo on salo, metsä, metsästynyt paikka, varsinkin saari. Nimen alku on sillä seliteltynä. Wihannin nimestä kerrotaan näin: Muinaisina aikoina tuli tänne kolme miestä Hämeenmaasta, ja asettuivat sen järven ympärille, mikä on nykyisen kirkon vieressä. Joka asettui nykyisen kirkon-rannan vastapuolelle kuitenkin pian huomasi tulleensa metsän puolesta petetyksi, jonka tähden hän, katsoen vastaisella rannalla olevala metsää, huudahti: “ei — tuollapa vihanta metsä, sinne minä lähden!" Tästä sitten paikan nimi “vihanta," josta ruot­sin kieli on tehnyt Wihandi.

Tämänkin pitäjän maatumishistoriasta tuotakoon muutamia muistoja: Piehenginvaaralta on muinoin löydetty laivan emäpuu (kööli) sekä osa rungostakin. Poikainvaavalla näkyy vielä ve­neen valkamia, ja täältä on myöskin löydetty veneen palasia, joissa on nauloja istunut. Kastelin vieressä on harjulta löydetty aluksen kappaleita, ja samasta syystä on Laivanvaara saanut nimensäkin. Kaikki nämät ovat nyt kaukana merestä.

Myöhempiä nimiä ovat: Kirkonluoto, tähän aikaan jo man­nermaata, missä kirkko, ennen vuolta 1622, on seisonut, siksi että se siitä muutettiin, kun suuri kirkkovene täynnä ihmisiä jou­tui haaksirikkoon ja ihmiset hukkuivat; ja Annansaari, sekin jo mannermaata. Kirkonluodolla näkyy vielä epäselviä merkkejä vanhasta kirkonsijasta: nelikulmainen kiviperus, vastapäätä nykyistä kirkkoa, entisen lahdelman sisäpuolella *54. Maatumishistoriaan kuuluvia nimiä ovat myöskin “puolen neljänneksen matkan päässä merenrannasta Salonkylän takana niityn vieressä olevaiset Siian apaja ja Silahkan apaja, mitkä uimillansa osoittavat, että siinä ennen on nuottaa vedetty". Kirjoitukset mainivat myös, että “15 sataluvun loppupuolella on nuottaa vedetty nykyisen pappilan kohdalla".

Jättiläistarut elävät täällä ja ovat samaa laatua kuin muual­lakin *55. Jättiläis-kansasta muistuttavia nimiä ovat vielä “Jättiläishaudat" ja "Jättiläisten linna" Pattijoen kylässä — joista alem­pana laveammin.

Lappalaisista kantaa melkeen jok'ikinen korkeampi kumpu merkkejä, ja niiden raunioita löytyy tässä pitäjässä niin tiheään, että oikeen kummastuttaa. Näiden joukosta mainittakoon seuraa­vat: Kopsan kylässä Mänty selkä nimisellä harjulla on Lapinröykkiöitä, hajouneitten ympyrämuurien näköisiä, jotka poikkipäin koko rauniota ovat 16 jalkaa, ja sisäpuoleltansa — sen mukaan kuin voipi alkukehää nyt enään määrätä — noin 8 ä 10 jalkaa, siis suurenlaisia kyllä. Viisi kappaletta tämmöisiä havaitsin selvään, mutta pait näitä oli harjulla useita muitakin epäselvempiä merkkejä täm­möisistä. Kolakankaalla Kangasniemen vieressä näin myös muu­tamia hämäriä raunioita, joista kuitenkin yksi oli selvempi. Hummastenvaara, Jättiläisten muinainen asuntopaikka, kantaa sekin rinteillänsä lapinraunioita. Sama on laita Mustikkavaaran, Piehenginvaaran, Poikainvaaran ja Rullanmäen *56. Vihannissa on niitä Lehmikankaalla epäselviä, Wiiankankaalla, ratinmuotoisia kivikehiä, jotka kulkevat alaspäin, maahan, ja joita kansa, kumma kyllä, kutsui “linnoiksi," ja Muslakankaalla sekä Wähän met­sän-osassa *57. Nämät ovat kaikki ulkomuodoltansa ympyriäisiä, multa nelikulmaisiakin kiviraunioita havaitaan täällä, esm. Jylhä-vaaralla, jossa niitä on koko joukko melkeen neliönmuotoisia. Ne ovat huoneen perustuksen muotoon kokoonladotuita kiviä, joka seinä noin 12 á 14 jalkaa. Tämän perustuksen si­sällä on vielä toinen pienempi samanlainen, joka luultavasti on tulensijaksi rakennettu, ja jonka seinät ovat noin 4 jalkaa pit­kät. Nämät nelikulmaiset rauniot ovat täällä, niinkuin muualla­kin, jossa niitä näin, epäselvempiä kuin ympyriäiset *58.

Mutta hupaisemmat kaikkia näitä ovat ne muinaisjätteet, jotka löytyvät Kastellin talon vieressä Pattijoen kylässä, vähän enemmän kuin kaksi peninkulmaa meren rannasta *59. Virstan päässä Kastellista kohoaa kangasylänne, nimeltä Linnankangas, ja tällä ylänteellä on muinainen kivimuuri, joka nimitetään Jätti­läisten linnaksi elikkä, pitäjän jälkeen, “Salosten linnaksi”. Muo­doltansa on tämä muuri samanlainen, kuin Siikajoen vasta ku­vatut muurit ja kuin Metelinkirkko Iissä s. t. s. se on soikea. Mutta näistä eroaa se silmin nähtävällä tavalla kaikin puolin suu­remmalla tukevuudellansa. Jo ensimäinen silmäys vakuuttaa var­maan, että muuri on varustukseksi rakennettu. Sen todistavat muurin korkeus ja leveys, niinkuin sen luonto ja asema. Sen todistaapi myös linnan nimitys, joka sille aina annetaan.

Linnoitus, joka pääsuunnaltansa kulkee pohjasta etelään, on asetettu ylänteen päälle sillä tapaa, että yksi sen pitkäseinistänsä on käännetty merta vasten. Tällä puolen on ylänne aivan jyrkkä, joten linnoitus siltä puolen on vakava päällekarkausta vastaan. Niinkuin muillakin linnoituksilla on tälläkin neljä porttia, säännöl­lisesti toinen toistansa vastapäätä. Mutta maanpuolisella pitkä-seinällä näkyy paitsi säännöllistä porttia vielä kaksi muutakin, kummallakin puolella tätä. Jos nämät aukot ovat varsinaisia port­teja vai sittemmin — kaivamisen taikka eläinten tallaamisen taikka muun kautta — sinne tulleita satunnaisia aukkoja vaan, ei voi tarkoin määrätä, koska ne ovat jokseenkin epäselviä. Mutta edel­linen tapaus — s. o. jos ne olisivat varsinaisia portteja — osoit­taisi, että linnoitus merenpuolelta odotti vihollisiansa, ei maan-puolelta, koska maanpuoleen päin oli kolme porttia, mutta me­reen päin ainoastaan yksi (ks. kuvalehden kuvaa VII). Jos muu­ritkin otetaan lukuun on linnoitus pituudeltansa = 175 jalkaa ja leveydeltänsä = 112. Muurin leveys on noin 20 jalkaa, sen kor­keus 6 á 8 jalkaa. Kuitenkin on korkeus ennen ollut suurempi, sillä muurin sivut osoittavat selvästi, että muuri on ajan kuluessa vierinyt alas ja tämän kautta tarpeettomasti itseänsä levittänyt *60.
Näin leveillä ja korkeilla muureilla tarjoaa linnoitus, joka lisäksi on ylänteen kukkulalla, varmaa suojaa, milt'ei vielä nyt­kin. Maanpuolella eivät kuitenkaan mäen rinteet ole niin jyrkät kuin mereen päin. Ylänteeltä näkee merenrantaa ja Braahen kau­punkia. Tännepäin on maa lakeana, niin että helpoin havaitsee, että Pohjanlahti ennen mailmassa ulottui ylänteen juuriin asti. Ja tästä ajasta linnoitus lieneekin. Se olisi siis ollut joku meri­linna. Sen sivukuvaa osoittaa kuvalehdellä kuva VII ae.

Muurin sulkema sija, elikkä linnoituksen lattia, on tasai­nen. Mutta sekä tämä lattia että itse muurikin kantaa merkkejä kaivamuksista. Minun tietääkseni ovat viimeiseksi sotavuosina 1854 —1855 tohtori Ehrström ja postimestari Wallenius täällä teh­neet kaivamisia, vaan eivät mitään löytäneet. Multa ulkopuolella muuria oli tässä tilaisuudessa saatu löytö, josta täällä annetta­koon kuvaelma sen mukaan kuin postimestari Wallenius siitä on suullisesti kertonut. Se oli luupala, 4 tuumaa leveä, 2 á 3 tuu­maa korkea, l/2 tuumaa paksu ja muodoltansa semmoinen kuin kuva VIII osoittaa.

Luupala oli kaareva eli kupea, onsipuoleltansa (konkav) valkea, kuperapuolelta (konvex) ruskea. Laitoja myöten oli lai­tettu ympyriäisiä koristuksia, niinkuin kuva osoittaa. Ylilaidan puolessa oli paitsi tätä reikä, jonka reiän ylikanta näytti kulu­neelta. Luupala oli kesken poikki. Tämä luulevy, joka kenties oli joku palanen luupantsarista, on, paha kyllä, kadonnut, eikä vielä löydetty *61.

Pait tätä linnoitusta säilyttää Linnankangas muitakin muinaisjätteitä. Ylänteen selällä on näet joukko kiviroukkioita, joita kansa kutsuu “Jättiläisten haudoiksi". Vaihtelevalla korkeudella kohoavat ne maasta, kulkevat yhdessä rivissä linnoituksen pohjoisella ja eteläisellä puolella, ja näyttävät sangen vanhoilta, laskeuneilta ja hävinneiltä. Nämätkin näyttävät jälkiä edellisistä tutki­muksista, sillä useammat kummut näyttivät hajoitetuilta ja muuan avoinkin hauta ammoitti meitä vastaan *62. Koska meidän tietääk­semme ei ole julkisesti annettu mitään tietoa näistä vanhoista tutkimuksista, katsoimme tarpeelliseksi kaivattaa pari hautaa, saattaaksemme täten antaa jotakuta tietoa hautojen rakennustavasta ja sisällisestä tilasta.

Tässä tarkoituksessa kaivatimme kaksi hautaa. Ensimäisellä, joka oli pohjoisin elikkä koillisin linnoituksesta, oli 3 á 4 syllän poikkimittainen ja puolen syllän korkeuinen kumpu. Ylinnä kummulla makasi nelikulmainen litteä kivi, 2 kyynärää pitkä, yhden kyynärän leveä, yhden myös paksu. Tämän ympäri oli laadittu suurempia kiviä. Kun oli kummun päällys, jonka ympärys oli suuremmista kivistä, kuorittu, alkoi kerros santamaata, pienempiä kiviä seassa, silloin tällöin joku suurempi kivi joukossa. Tänlainen kerros piisasi lakkaamatta aina muutamain kyynäräin sy­vyydelle saakka, jossa ylen suuri kivi kohtasi, estäen kaikkia yri­tyksiä päästä syvemmälle. Kun kaivamisella koetimme kiertää tätä kiveä, satuimme savikerrokseen, jota katsoimme haudan poh­jaksi, syystä että kerros ihan äkkiä alkoi, eikä näkynyt mitään jälkeä sekaantumisesta tahi koskemisesta. — Aika lienee muu­toin painanut kovasti kummun päälle ja litistänyt hautaa, sillä lomia ja ontevuuksia nähtiin vallan vähän kivien välissä. Home, joka siellä täällä näkyi, osoitti kuitenkin, että maata oli mui­noin koskettu.

Toisessa haudassa, jonka kumpu poikkimitattuna oli 4 syltää leveä ja 2 kyynärää korkea, olivat kivet suurempia kuin edelli­sessä. Maa oli jokseenkin samaa laatua kuin siinäkin, mutta tämä oli nähtävästi reikäisempi ja ontervampi. Tätä hautaa kaivatimme me 3 syllän leveään aukkoon, poikkimitaten, ja tunkeilimme syllän syvyydelle maahan. Kyynärän syvyydeltä löydettiin kiven alta litistetyitä haavan lehtiä, ja toisen verran syvyydeltä palanen koi­vun kuorta, torven mukaiseksi kierrettynä, jota kaivajat hämmäs­tyneinä viskasivat menemään, arvellen sen olevan ”Jättiläisten kurkkutorven". Alempana näkyi hiiltä. Maakerros oli muutoin muuttumatta samanlainen, siellä täällä vaan muutama suurempi kivi. Vihdoin väheni ontevuus selvästi ja tiheä santakerros alkoi, josta päätimme olevamme haudan pohjalla, kosk'ei maa enään näyttänyt kosketulta. Muuta merkittävää emme löytäneet, ei luuta eikä metallipalasia. — Luultavasti ovat nämät “Jättiläisten hau­dat" vietävät ”Jättiläisten linnan" kanssa yhteen *63.

Linnoja kysellessäni tulin ma myös viedyksi Linnastenkankaalle Wihannissa. Tämä Linnastenkangas osoittaa selvästi, minlaiset ne vuoret ja harjut pitää oleman, joille kansa antaa kunnioitus-nimen “linna". Ja missään paikassa ei ole tämä nimi harjulle annettu suuremmalla syyllä, kuin tässä, jossa nimi on melkeen luonnollinen. Kankaan rinteillä kohoo santa-aaltoja muurien näköisiksi, jotka kulkevat kankaan ympäri. Koska näitä san­ta muureja on monta, niin on luultavasti tästä anneltu nimelle monikon päätekin, Linnastenkangas s. t. s. useain linnain kan­gas, sillä ne näyttävät tosiaan linnoilta elikkä valleilta. Näyttää ihan juuri kuin jos kerran muinaiseen aikaan meren aallot, ylän­teen ympäri lainehtien, yht'äkkiä olisivat jähmettyneet ja muuttu­neet mullaksi ja sannaksi, niin selvään seisovat he vielä aaltojen-muotoisina. Ja ylänteen kukkulalla on sitten vielä jokseen säännöllinen soikea santamuuri eli aalto, joka kokonaisena kulkee koko kukkulan ympäri, sulkien sisällänsä koveran lakean 156 jalan pituudelta. Tämä aaltovalli, joka sekin on sannasta ja pikkukivistä, on erittäin se, joka tekee ylänteen niin linnoituksen kaltai­seksi. Ettei se kuitenkaan ole ihmisten tekoa, se varmaa. Mutta se kyllä mahdollista, että lappalainen väestö ennen muinoin on käyttänyt tätä “linnaa" poronpelloksi s. t. s. semmoiseksi pai­kaksi, johon porot kaikki ajetaan yhteen, kun niitä eroitetaan ja vasikat merkitään. Ajatteleminen on tässä tapauksessa, että santavallin päällä vielä oli joku korkeampi puu-aitaus. Mikä minun tähän luuloon sai, oli etenkin muurin ulkopuolella oleva yksinäi­nen lappalaiskodan raunio, joka oli muurin toisessa päässä juuri sillä paikkaa, missä muuririvit lähenevät toisiansa ja muodostavat kujan-kaltaisen suun. Tavallisesti ei näe yhden raunion seiso­van yksinäisenä, vaan aina on niitä koolta. Täällä ei kuitenkaan näe mitään jälkeä muista. Kun otin raunion sisään vierineitä kiviä pois, näkyi yhdessä paikassa hiiliä, ja kivet osoittivat tulen vaikuttamia merkkejä. Luultavasti on tämä raunio joku vahti-kodan sija.

Salolla on myös vanhoja pappis-muistoja, ja sen kirkkokin on muistokas. Kirkolla on seuraavat vanhat kalut: 1. Kuva Maariasta lapsen kanssa. Kuva seisoo kauniissa kaapissa, jolla on kahdenkertaiset ovet, joita saatetaan sulkea. Maarialla on kultainen mantteli, ja muutoinkin on kuva vallan kaunis, ja kunniataivas on laitettu sen yli. Ovien sisäpuolella on kauniita öljymaalauksia, ja varmaan mahtoi se tehdä oikeen lumoavaisen vaikutuksen, kun ovet lyötiin selällensä ja kullat ja kauniimmat värit loisti silmiin; 2. Brigittan kuva, sekin kunniataivaalla ja kaksinovilla varustettu, joidenka sisäpuolet nekin ovat kauniilla maalauksilla koristetut, niinkuin kuvakin on kaunis; 3. Pyhän Yrjön kuva; 4. Pietarin ja Paavalin kuvat; 5. Kolme pienem­pää kuvaa; 6. Ristiin-naulittu Kristus ja 7. Muutamia vanhoja kirjoja *64.

Neljänneksen-päässä Braahen kaupungin eteläpuolella on Sataman vanha kauppapaikka Satamalahden rannalla. Tämän se oli pai­kan vilkas kaupanliike, joka saattoi kreivi Brahe'a tänne rakentamaan kaupungin. Tähän satamaan tuli muinoin kauppiaita Inkerinmaalta, Liivinmaalta, Lybekistä, Norrköpingista, Tukholmasta ja Turusta, kenties joskus Hollannistakin *65. Satama ja lahti ovat nyt mataloituneet ja maatuneet, mutta entisestä vilkkaasta liik­keestä tietää tarukin kertoa. Tästä muistuttaa myös Markkinaniemi, vuoriniemi Satamalahden etelä-puolella. Tämän niemen rannalla nähdään vielä valkamia, joista pohjoisimmat kutsutaan “Kernin valkamoiksi," mikä todistaa, että tänne tuli kauppiaita muistakin paikoista. Ylempänä niemellä on hävitettyjä kivirivejä, jotka luultavasti ovat olleet perustuksia niille kauppapuodille ja vajoille, mitkä tässä ennen ovat seisoneet. Niiden käsikirjoitusten mukaan, joita ylempänä (edell. siv. muist. 2) mainin, olisi täällä myöskin ollut “suuri kirkonhuone, jota kaupungin ensimäinen porimestari Corte muutatti Satamasta, jossa jumalanpalvelus ennen oli markkinaväen tähden pidetty, uuteen käsityö- ja markkina­paikkaan (nim. kaupunkiin), jossa jumalanpalvelus sitten pidettiin siihen asti kuin uusi kirkko joutui valmiiksi. Tämä huone on vielä tämän vuosisadan alussa seisonut torin vieressä rannalla, ollut 8 á 9 syltää pitkä, 5 syltää leveä, ja siihen aikaankin jo käyttämättömänä". Markkinaniemen kaupungin-puolisella rinteellä on paitsi tätä kiviharju, joka näyttää rajoitetulta suoralla kiviperuksella, joka kenties on ollut joku kaji eli rantasilta.

Pait kirkonhuonetta, joka on rannalla seisonut, on kaupungilla ollut toinenkin huone, joka kuuluu paikkakunnan sotahisto­riaan ja nyt on kokonaan kadonnut. Se on seisonut “missä tie kulkee sekä etelään että pohjaseen" s. t. s. melkein keskellä ny­kyistä kaupungintoria. Se on ollut kahdeksankulmainen puuhuone, rakennettu varustukseksi. Se sanotaan rakennetuksi suojelemaan kaupunkia kulkevia vihollis-joukkoja vastaan ja täksi tarpeeksi olleen varustettuna 8 tykillä. Vielä “edellisen venäläis-sodan aikana" — luultavasti ison vihan aikana — mainitaan sen olleen hyvässä kunnossa, mutta kun ne 8 tykkiä vietiin pois (Kajaaniin?), niin oli linnoituksen voimakin poissa. Linnoituksen sekä varhaimmat että myöhemmät kohtalot ovat tuntemattomat.

Täällä, niinkuin muuallakin, on iso viha kovasti raivonnut, ja tähän sotaan ovat muistot entisistäkin metelisistä ajoista ka­donneet, niin että kaikki nyt johdetaan vaan “isoon vihaan". Tässä sodassa menivät kaikki kaupungin vanhemmat asiakirjat hukkaan, “kaupunki poltettiin suurimmalta osaltansa, kirkko ja jälkeenjääneet huoneet joutuivat rappiolle ja muuttuivat lintujen ja karmeiden asunnoiksi," maakuntaa rosvottiin ja hävitettiin, kansa hajotettiin ja surmattiin, ja niin, että esm. Wihannin kap­peli oli 7 vuotta ihan autiona.

Salostenlahden suussa on niemi, nimeltä Venäjänniemi. Sillä on nimensä isosta vihasta. Tälle niemelle oli joukko vihol­lisia asettunut. Mutta asukkaat väijyivät heitä, ja kun yön ku­luessa nuotiot sammuivat ja vihollinen oli uneen vaipunut, kar­kasivat meikäläiset vihollisten päälle ja löivät heidät kaikki kuoliaksi.

Toinen joukko oli kerran veneillä lähtenyt erääsen meren-puoliseen saareen, ja kanssansa vienyt kaksi pikku poikaa. Saarelle asettuivat nyt Venäläiset ja jäivät sinne yötä. Mutta pojat valvoi­vat tilaa päästäksensä pois. Kun huomasivat kaikkien vihollisten nukkuvan, läksivät he hiljaan rantaan, lykkäsivät kaikki veneet vedelle ja hyppäsivät itse viimeiseen veneesen. Mutta samassa sattui yksi vihollisista heräämään, joka heti juoksi rantaan ja al­koi uida poikia kiini. Vanhempi poika souti voimiansa myöten ja käski nuorempata lyödä vihollista päähän, jota tämä tekikin, ja tämän kautta pelastivat pojat henkensä *66.

Kun oli ison vihan hirmut menettäneet väestöä, sai paikkakunta uusia asukkaita maamme sisäpuolista, enimmiten, kuten täällä näkyy, Savosta. Tältä ajalta on kylännimi Savolahti Salossa. Vihantiinkin tuli siirtolaisia kuten kerrotaan “Sauvonmaasta," jota todistaakin tämän kappelin väestön ulkomuoto ja luonne, jotka ovat kokonaan Savonmaisia.

Asutukset ennen isoa vihaa taas näyttävät enemmiten tapahtuneen Hämeenmaasta, niinkuin tarutkin tietävät kertoa, esm. taru Wihannin nimen saamisesta. Käsikirjoitukset vakuuttavat tätä, sanoen eräässä paikassa: “vanhat ihmiset sanovat kuulleensa esi-isiltänsä”, että Hämeen Suomalaisia ennen muinoin oli tänne muuttanut ja nämät alkaneet maata viljellä, josta kuuluukin se tulleen, että vielä tänäänkin eräs pelto Jusolan maalla kutsutaan Hämä­läiseksi".

Löytöjä, muita kuin jo mainittu luupala ja Wihannissa, Korpi nimisessä kylässä, muutamia “ukon kynsiä," ei ole täältä tietysti löydetty. Yleisesti odottanevat maassa kätketyt kalut ja aseet täällä niinkuin muuallakin vielä laveampata ja ahkeram­paa rämeiden ja soiden viljelyä, joka kenties saattaa niitä ilmi antamaan todistuksensa edesmenneistä ajoista.

*54 “Jos itse vanha kirkonhuone on muutettu Kirkonluodosta nykyi­seen kirkonpaikkaan, sitä ei varmaan tiedetä. Nykyisellä kirkkomäellä muis­tetaan kuitenkin vanhan huoneen seisoneen, millä huoneella, joka oli pituu­dellansa ja leveydeltänsä yhtämittainen vanhan kirkonperustuksen kanssa Kirkonluodolla, olisi kumpasessa sivuseinässä ollut pylväs. Sisältänsä oli huone varustetta alttaripöydällä, penkeillä, kuvilla ja lauluilla; mutta saka­ristoa ei ollut. Kuitenkaan ei muista kukaan muuta, kuin että tämä huone olisi ollut pitäjäntupa, jossa pitäjänkokouksia on pidetty, ja että papisto siellä toimitti jumalanpalvelusia, kun oli kova pakkanen. Sanottuihin asioi­hin katsoen on kuitenkin todennäköistä, että huonetta on, vanhan kirkon muut­tamisen jälkeen, käytetty kirkkona ennenkuin uusi kirkko oli rakennettu. Tähän kirkkoon on sitten pantu kuvia, joiden joukossa kuva neitsy Maa­riasta lapsensa kanssa on kaunis ja kaunistettu kalliilla kultauksella. Muu­toin löytyy täällä vanhoja paavillisia kirjoja munkkistyylillä präntätyitä, niin­kuin myös pari maalailua keppiä, joita epäilemättä on käyletly soittoina paavikunnan aikana".

Näin kertovat eräät Salon kirkonkirjastoon kuuluvat kirjoitukset. Nämät, jotka ovat osa niitä kirjoituksia, jotka tästä kirjastosta ovat ka­donneet, ovat tuntemattomien tapausten jälkeen tulleet pelastetuiksi kaup­pias Sovelius'en kautta ja häneltä aiotut annettaviksi arkistoon takasin. Suosiollisen avun kautta olin minä tilaisuudessa saada näitä kirjoituksia lukea ja niistä kirjoittaa, mitä minun aineelleni sopivaksi näytti.

*55 Yksi näitä kerrottakoon tässä näytteeksi, kuinka vapaasti kansan-kuvitus kohtelee kaikkia ajanmääräyksiä ja kuinka luontevasti se käyttää anakronismeja. Hummastenvaaralla oli näet Jättiläisiä asunut ammoisista ajoista. Sattuipa näin ajan kuluessa, että Braahen kaupunki rakennettiin. Jättiläiset eivät tätä pahastuneet, vaan läksivät Hummastenvaaralta veneil­länsä kaupunkia katsomaan ja poikkesivat niinkuin suuret herrat ainakin sisään kaupungin rikkahimman porvarin Sovion taloon. (Sovio — nykyään Sovellus — on kaupungin vanhimpia sukuja). Täällä tahtoivat he porva­rilta tervetulijaisiksi “halsloopin ryypyn," jonka he kerrassaan itsekukin joivat pohjaan, ja kun he sitten taas palasivat kotiin, ottivat he vaivatta kaksi suolasäkkiä kainaloon. Tästä sanoltiinkin: “aika miehet läksivät aika taloon". Anakronismi on siinä, kun tehdään Jättiläiset yhdenaikuisiksi Braahen kaupungin kanssa, ja Braahen kaupungin kuvaillaan olleen rakennet­tuna siihen aikaan, kun Hummastenvaara vielä oli saarena — koska Jätit soudellen kulkivat — s. t. s. aikaan, jolloin se paikka, missä kaupunki nyt seisoo, tuskin vielä oli vedestä kohonnut.

*56 V. maanmittari Juvelius, joka ammattinsa kautta on ollut tilai­suudessa hankkimaan useita tietoja muinaisista muistomerkeistä näissä paikoin, ja on muinaistutkintoon hyvin mielistynyt, suosiollisesti on anta­nut havainnoistansa mulle osaa.

*57 Mustakangas ja Vähä, maanmitt. Juvelius.

*58 Sivumennen mainittakoon tässä erästä, neljänneksen matkaa Kas­tellista erämaissa olevata, luolaa, koska vallan luultavaa on, että se ennen muinoin on ollut jonkun köyhän Lappalaisen yksinkertainen koti. Luola on eräässä kivikkomäessä Kastellin eteläpuolella. Sen ulkomuodosta saapi par­haan ymmärteen, jos ajattelee niitä Druidi-alttareita (“Dös, Dyss"), joista Nilson, Skand. Nord. Urinnev. Kap. VI, puhuu, ja joista hän, kuvalehdellä XVII kuva 204, antaa kuvauksen. Nämät Druidi-alttarit olivat rakennetut siten, että litteä kivi oli pantu kahden muun litteän kiven päälle, mitkä jälkimäiset olivat kannallensa pystytetyt. Sama rakennustapa on tällä luo­lalla. Eroitus on kuitenkin aivan silmin-nähtävä. Sillä ensinkin ovat ne ki­vet, jotka päällänsä kantavat katon,  maaperäisiä ja kiintonaisia, ja loiseksi on kattokivikin niin summattoman suuri, ettei ihmisten voima ole sitä sinne voi­nut asettaa, puhumatta siitä, että se ylipuoleltansa ei ole litteä, vaan töyrykäs. Kaikki osoittaa luonnon luomaa. Suu elikkä ovi on niin ahdas ja matala, että ainoastaan kontaten pääsee sisälle, mutta sisäpuolelta lavenee luola ja muodostaa niinkuin kaksi kammiota. Katto näytti savusta mus­tenneelta ja kivet tulen polttamilta. Siinä paikoin, missä kattokivi ei tiheään sopinut yhteen alustansa kanssa, vaan jätti lomia välillensä, olivat nämät lomat tukitut pienillä kivillä — selviä merkkejä ihmistyöstä. Kun luolan lattia on suuta alempana ja kallahtava, on vesi vienyt luolaan multaa, santaa, lehtiä ja muuta roskaa, niin että luola nyt on matalampi kuin se nähtävästi ennen on ollut.

*59 Kastelli (Castellum) ja Linnala ovat nähtävästi saaneet nimensä siitä, että ne ovat Salosien linnan naapuri-taloja. Silveri siitä, että sen pelloista on löydetty hopeaa (silfver).

*60 Vertaeleva taulu, josta näkee täällä kuvattujen linnain mitat, jalka-mitassa määrätyt:

*61 Jos se vastedes vielä löydettäisiin, on postimestari Wallenius suo­siollisesti luvannut sen tänne lähettää.

*62 Minun seurassani oli tässä tilassa Fredrik Alfr. Saxbäck vainaja, jonka kanssa jo kesänä 1861 kävin näitä muinaisjätteitä tutkimassa.

*63 Näistä n. k. Jättiläisten haudoista muutama sananen. Yleisesti johdetaan niitä Lappalaisiin, ja tämä lieneekin oikeen. Mutta kumma on, ettei näitä tämmöisiä löydy joka paikassa muuallakin, missä Lappalaisia nähtävästi on asunut. Niinpä niitä ei löydy esm. Siikajoella, Limingalla, Torniossa y. m. Ainoastaan Iissä näin samanlaisia, nimittäin Konttikankaalla (ks. yläällä siv. 214). Ja kuitenkin ovat Lappalaiset asuneet maini­tuissakin pitäjissä. Miksi ei siis täälläkin tämmöisiä? (Wrl. Arvids. Rühs, Bih. s. 127 muist.).

*64 Maarian kuva sanottiin olevan jonkun paavin lahjoittama, mutta minkä? milloin? — Niiden pyhäin miesten joukossa, mitkä ovat. Maarian kuvan kaapin-ovilla kuvatut, on myös pispa Henrik, seisoen Lallin (?) päällä; muut ovat epäselvät. Brigittan kaapin-ovilla on muiden joukossa myös “Ericus Rex".

*65 Ks. silloisen porimestari Ronst. Hilde’nin kirjoitusta Braahen kaupun­gista, painettu Oulun Viikko-Sanomissa 1860.

*66 Ks. Stenbäck: Beskrifning öfver Brahestad 1769.