Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä
|
|
1. Ala-Tornion pitäjä
|
|
Limingan pitäjä
Eräs kertoja selitti Limingan nimen syntyä Mathesius'en hylkäämällä tavalla. Tänne olisi näet tullut Limmi niminen Lappalainen, joka anteliaan kalastuksen tähden olisi tänne asettunut ja nimensä jättänyt paikkakunnalle. Ja tämä asutus ei olisi tapahtunut yksinnä, vaan joukossa. Niin olisi esm. eräs Hirvi (Hirvas) myös tullut ja nimen antanut Hirvasniemelle, samaten kuin Ranto Rantakylälle, Wirkki eli Wirkku Wirkkulalle j. n. e. Näistä kolmesta mainitusta miehestä tiesi sama kertoja mainita, että he kerran kalansaalista jakaessansa joutuivat toraan, jolloin Hirvi ja Ranto yhtyivät ja surmasivat Wirkun *45. Vaikka Liminka lienee Salon, Kemin ja Iin rinnalla myöhemmin asujansa saanut, niinkuin sen köyhyydestäkin muinaismuistoista sopii arvata, niin täälläkin on muutamia muistoja, joita kansantaru viepi Lappalaisten edelliseen aikakauteen s. t. s. Jättiläis-aikaan. Tähän aikaan viittaa nimellänsä esm. Jättiläisten kangas elikkä Linnankangas Koskelan taustalla Temmeksessä. Täällä nähdään vielä n. k. ”jättiläisten raunioita" s. t. s. hajonneita kivikehiä, Lappalaisrinkilöitä. Temmeksessä on pait tätä Linnankangasta myös Linnanmaa, jossa myös on nähty kiviaitaus, mutta vähäpätöinen ja pieni. Sekin sanottiin olevan “Jättiläis-rakennus". Löytyypä sittenkin vielä yksi Linnankangas eli Linnanmaa Temmeksellä Matilan takana. Huomattava on, että nyt ollaan semmoisilla maaseuduilla, jotka ovat niin alhaiset ja tasaiset, että melkeen joka vaara, jolla vaan on vähänkin linnoituksen luontoa, saapi linnan, linnoituksen nimen *46. Tällä Linnan-kankaalla on sen laatuisia raunioita, mitkä maanpinnasta kulkevat ratinmuotoisina alaspäin. Kivet ovat päänkokoisia. Musto-senkankaalla eli -mäellä, kolme neljännestä Wirkkulan talon yli-puolella Limingassa, sanottiin myöskin olevan “Jättiläiskirkko," mutta kun muutamat siellä käyneet miehet taas sanoivat siellä ei löytyvän mitään senkaltaista, niin en katsonut vaivaa maksavaksi sinne lähteä. Viimeinen paikka, missä Jättiläiset olisivat asuneet, sanottiin olevan Tornion puustelli. Lapinraunioita löytyy muutoin esm. Pukamaalla, pikku ylänne Törnävässä Linnanmaan vieressä, samaten kuin Mutstikkakankaalla y. m. p. Muutoin on Lapinniemi Lumijoella pienemmässä määrässä samaa Limingalle, kuin Tervola Kemille: Lappalaismuistojen keskuspaikka. Limmi, Lappalainen, joka olisi nimensä antanut paikkakunnalle, sanotaan rakentaneen asuntonsa merta likeisemmän selänteen päälle, mikä selänne tästä oli saanut nimensä Lapinkangas. Tämä kangas eli selänne, joka puoliympyränä juoksee Lumijoelle päin, on näiden alankomaiden ensimäinen rintasuoja merta vasten. Kankaalle noustuamme *47, havaitsimme vanhojen Lappalais-kotain jälkejä, joiden hävinnyt ja hajonnut tila viittasi hyvin ammoisiin aikoihin. Mitään mahdotonta se ei ollut, että, kuten kansa arvelee, nämät jäljet ovat jäännöksiä Limmin ikivanhasta majasta. Tavallista laatua nämät rauniot eivät ole, vaan nelikulmaisia. Myöskin oli niissä havaittavana se erilaisuus, että keskellä rauniota oli pienempi nelikulma, sekin kivestä, luultavasti tulen sijaksi aiottuna. Nämät rauniot olivat siis samaa lajia, kuin ne, mitkä löydettiin maanselältä Utajärven kappelin Sangin kylässä, eivätkä siis oikeata Lappalais-laatua, ehkä kyllä heidän asemansa hyvin sopii Lappalaisten asuntopaikalle. Sillä kun harjulla seisoo ja katselee sitä tasankomaata, joka harjusta levenee merelle saakka, niin juontuu helposti mieleen se aika, jolloin meren aallot löivät leikkiänsä Lapinkankaan juuressa. Ja silloinpa kangas olikin vallan sovelias kalastaville. Mitä raunioihin tulee, niin ne olivat tavallista suuruutta 8 jalan pitkillä seinillä ja luvultansa kolme. Yhdessä niistä, joka muutoin oli kaikista selvin, ei havaittu mitään tulensijaa eli takkaa. Meteli-nimiä kohtaa meitä Limingallakin ainakin yksi: Metelinkangas, joka on kivikangas 2:den neljänneksen päässä Lumijoen kirkosta, Sallisen vieressä. Tällä kankaalla ei kuitenkaan ole muuta merkillisyyttä, kuin että siinä sanottiin ennen löytyneen muutamia raunioita. Myöhemmistä ajoista on Limingalla myös muutamia muistoja, mutta nämät eivät sentään ole noita muinaisia paljoa selvemmät. Virstan päässä nykyisestä kirkosta menee valtatie pohjaseen päin pienen kummun ylitse, josta kummusta taru tietää kertoa, että se on entisiä, jalompia aikoja ja tapauksia nähnyt, vaikka kyllä nykyinen polvi huolimatonna sen yli kulkee, tietämättä siitä, että se polkee vanhoja muistoja. Tässä on näet seisonut kaksi kirkkoa, kumpikin muistossa surullinen, kumpikin muistuttava verisistä naapurisodista XVI vuosisadan loppupuolella, kumpikin vihollisen polttama, tulen saaliiksi joutunut. Näiden tapausten vuosiluvut ovat 1589 ja 1591. Kuitenkin mainitsee Mathesius, että Limingan kirkko on kolmekin kertaa poltettu, ja J. Snellman, että se poltettiin myös vuonna 1582, jolloin Venäläiset myöskin kävivät Pohjanmaalla *48. Olisiko se tämä kirkon kolmas palo? Silloinpa olisi tämä kumpu ollut ihan kuin tuli-soittona näissä rauhattomissa ajoissa. Vaan eipä tähän kyllä. Kumpu kantaa lisäksi nimen Linnukka s. t. s. pikku linna. Tämmöinen nimi ei olisi suotta sille annettu, koska sen luonto itsessään ei ole semmoinen, joka jotain suojellusta tarjoisi, niinkuin laita on muiden paikkain, mitkä näillä seuduilla ovat “linnan" nimiä saaneet kannettaviksi. Luultavaa on sentähden, että tässä joku linna on ennen ollut. Eräs kertoja tahtoikin muistaa kuulleensa, että tässä ennen mailmassa “ennen isoa vihaa" oli ollut linnoitus. Mutia mitään tarkempaa tietoa ei ollut tästä asiasta saatavana *49. Paljon selvempää tietoa ei tiedetty antaa toisestakaan muistosta, ehkä tämä on jo kirjoitettuun historiaan kuuluva. Sillä paikalla, missä nyt kirkko ja — likimmiten — kirkontapuli seisoo, on näet ennen ollut linnoitus, varustettuna maavalleilla ja puumuureilla. Tästäkin linnoituksesta mainittiin vaan, että se kuului ison vihan edellisiin aikoihin. Mutta nähtävästi on tämä linnoitus sama, missä asukkaat urhollisesti tekivät Venäläisille vastarintaa vuonna 1591, ja mistä ammuttiin nahalla päällystetyllä puutykilläkin vasten vihollisia, jotka ammuntaa niin oudoksuivat, etteivät voineet mitään tehdä linnoitukselle, ennenkuin epähuomion kautta, tykkiä ladattaissa, koko tykki herkesi laukeilemasta, Jolloin Venäläiset pääsivätkin voitolle *50. Tämä linnoitus kuuluu olleen nähtävänä vielä meidänkin päivinä, siksi että kirkko sinne rakennettiin linnoituksen päälle *51. Isosta vihasta kerrotaan tavallisia murhaamisen kohtauksia ja hirmutöitä, ja tähän rauhattomaan aikaan viedään kaikki muistot, missä vaan surma ja kuolema ovat aineina. Isoon vihaan viedään näin esm. eräs n. k. “kalmisto", joka on Törnävän pappilan vieressä. Tämä Limingan pitäjä se onkin, jolla on kerrottavana hirmuisin tapaus kaikista tämän ajan hirmuisista tapauksista: kertomus äitistä ja hänen seitsemästä lapsesta, hevosen ruumiista ja seitsemästä ihmisruumiista, mitkä kaikki perätysten käytettiin ruvaksi, kunnes viimein tuli lasten vuoro, joista vielä kaksi kerrotaan ruumiillansa ravinneen jälkeenjääneitä omaisiansa. Tapaus tapahtui Haaran talolla emäseurakunnassa. Suuria vaiheita Pohjanmaan asutuksessa matkaansaatti myös iso viha. Muistoja tästä on Limingalla esm. nimissä Kyrö, Wäisälä, Karjala — kaikki Lumijoen Lapinniemellä. Kyrön ensimäiset asukkaat sanottiin olevan Hämeenmaasta, Karjalan Karjalasta, ja Wäisälän asukkaista sanoi kertojani itsensä olevan viidenneltä polvea siitä suvusta, joka ison vihan jälkeen muutti Wäisälänmäeltä Savossa tänne tähän paikkaan, ja nimitti uutta asuntopaikkaa vanhan jälkeen *52. Muita merkittävämpiä nimiä on: Soini, talo Lapinniemellä, josta Ganander Mythologiassaan mainii, että se olisi erään Kalevan pojan rakentama, joka oli muka yhdessä päivässä tänne soutanut Paltamolta asti. Tarua ei enään tunneta. — Pappisaari, entinen saari, nyt niitty Törnävän joen rannalla, jossa kerran oli eräs pappi surmattu — milloin ja miten, on tietämätöntä. — Pispanmäki ja Pispanperä, molemmat Temmeksellä, mitkä taas kuuluvat lukuisiin pispa-taruihin. Edellinen kerrottiin saaneensa nimen siitä, että eräs pispa kerran oli pahan ruton aikana täällä haudannut joukon ihmisiä — luita onkin täältä löydetty. Jälkimäinen taas siitä, että se oli penmmäinen paikka, jossa pispa kulkiessaan täällä päin oli käynyt; pellosta sanottiin ennen löytyneen suuri rautakuula.
*45 Limingan nimeä selitettäessä on taas huomaaminen Mathesius'en kummalliset arvelut. Liminka tulee, miettii hän, Lami eli Lima nimisestä kansasta, mikä taas on nimensä saanut hebrealaisesta sanasta lamah = kansa, suku, samasta juuresta lähtevä, josta sitten on tullut sana lauma = joukko, paljous. “Sillä — sanoo hän — niinkuin kaikki tietävät, että meidän Pohjanmaamme ihmisen-siittämisestä on Etelämaita paljoa runsaampi, niin on kansa täällä kenties sikiäväisyydestänsä saanut nimensä, mikä on tullut merkitsemään kansaa, joka harvoista valta-äiteistä polveutuu. Eipä voikaan kukaan kieltää, saman sikiäväisyyden löytyvän muissakin Pohjanmaan osissa, joten tämä nimijohdatus ei millään tavalla näytä uskomattomalta.” *46 Vrt. “Linnastenkangas" Wihannissa, “Linnala" Paavolassa y. m. *49 Kenties kuuluu linnoitus “suuren venäläissodan" aikaan., jolloin Venäläiset Kemissäkin kävivät. Mahdollistapa olisi myös, että se kuuluisi 1580—95 vuosien sotavehkeisin. Mutta kenties tässä ei tarvinnekaan ajatella varsinaista linnoitusta, vaan ainoastaan esm. jonkunmoista varustusta vaan, joka olisi sotavuosina rakennettu kirkon ympäri, kun uusi kirkko rakennettiin vanhan palaneen sijaan. — Kaikella tällä on kuitenkin paikka joutunut salaluuloon ja on, samaten kuin muutkin senkaltaiset paikat, sekin saanut haltiansa, niinkuin seuraava juttu osoittaa: Kummulla on viimeisinä aikoina seisonut mylly, joka on ollut Nikulan. Kerran kun oli niin kiire aika, että jauhaminen pitkitettiin yön pitkään, oli myllärille äkkiä ilmestynyt valkeaan paitaan puettu olento, joka myllärille oli virkkanut: “Anna minun luuni rauhassa täällä levätä, äläkä untani estä!" Hämmästyneenä oli omistaja silloin seisottanut myllyn, ja kiitollisuudesta tästä oli ilmiö hälle ilmoittanut aarteen, joka olisi löydettävä samasta paikasta missä linna oli seisonut. Mylläri kaivoi ja löysi aarteen, tuli rikkaaksi ja muutti myllyn. — Hautoja ja luita on löydetty kummun ympärisestä entisestä hautausmaasta, joka nyt on pelloksi raivattu. *51 Mintähden kirkko juuri tämän vanhan historiallisen muiston päälle rakennettiin, on vaikea ymmärtää. Jos edes kuvakaan tästä linnoituksesta otettiin, ennenkuin se kirkonsijaksi hajotettiin, siitä ei tietoa. Kerrotaan kuitenkin, että linnoitus olisi silloin vielä ollut selvästi näkyvissä. *52 Muistoonpanoistani, tehdyt vaellusmatkalla 1855, olen havainnut, että todellakin Wäisälänmäki niminen vuori on Onkiveden rannalla, missä se on seudun korkeinna kumpuna.
|
|
|
|
|