Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä
J. W. Calamnius, Suomi 1868

 

Limingan pitäjä
ynnä Kempeleen, Lumijoen, Temmeksen ja Törnävän kappelit.

 

Eräs kertoja selitti Limingan nimen syntyä Mathesius'en hylkäämällä tavalla. Tänne olisi näet tullut Limmi niminen Lap­palainen, joka anteliaan kalastuksen tähden olisi tänne asettunut ja nimensä jättänyt paikkakunnalle. Ja tämä asutus ei olisi ta­pahtunut yksinnä, vaan joukossa. Niin olisi esm. eräs Hirvi (Hirvas) myös tullut ja nimen antanut Hirvasniemelle, samaten kuin Ranto Rantakylälle, Wirkki eli Wirkku Wirkkulalle j. n. e. Näistä kolmesta mainitusta miehestä tiesi sama kertoja mainita, että he kerran kalansaalista jakaessansa joutuivat toraan, jolloin Hirvi ja Ranto yhtyivät ja surmasivat Wirkun *45.

Vaikka Liminka lienee Salon, Kemin ja Iin rinnalla myö­hemmin asujansa saanut, niinkuin sen köyhyydestäkin muinais­muistoista sopii arvata, niin täälläkin on muutamia muistoja, joita kansantaru viepi Lappalaisten edelliseen aikakauteen s. t. s. Jättiläis-aikaan. Tähän aikaan viittaa nimellänsä esm. Jättiläisten kangas elikkä Linnankangas Koskelan taustalla Temmeksessä. Täällä nähdään vielä n. k. ”jättiläisten raunioita" s. t. s. hajon­neita kivikehiä, Lappalaisrinkilöitä. Temmeksessä on pait tätä Linnankangasta myös Linnanmaa, jossa myös on nähty kiviaitaus, mutta vähäpätöinen ja pieni. Sekin sanottiin olevan “Jättiläis-rakennus". Löytyypä sittenkin vielä yksi Linnankangas eli Lin­nanmaa Temmeksellä Matilan takana. Huomattava on, että nyt ollaan semmoisilla maaseuduilla, jotka ovat niin alhaiset ja tasai­set, että melkeen joka vaara, jolla vaan on vähänkin linnoituk­sen luontoa, saapi linnan, linnoituksen nimen *46. Tällä Linnan-kankaalla on sen laatuisia raunioita, mitkä maanpinnasta kulke­vat ratinmuotoisina alaspäin. Kivet ovat päänkokoisia. Musto-senkankaalla eli -mäellä, kolme neljännestä Wirkkulan talon yli-puolella Limingassa, sanottiin myöskin olevan “Jättiläiskirkko," mutta kun muutamat siellä käyneet miehet taas sanoivat siellä ei löytyvän mitään senkaltaista, niin en katsonut vaivaa maksa­vaksi sinne lähteä. Viimeinen paikka, missä Jättiläiset olisivat asuneet, sanottiin olevan Tornion puustelli.

Lapinraunioita löytyy muutoin esm. Pukamaalla, pikku ylänne Törnävässä Linnanmaan vieressä, samaten kuin Mutstikkakankaalla y. m. p. Muutoin on Lapinniemi Lumijoella pienemmässä mää­rässä samaa Limingalle, kuin Tervola Kemille: Lappalaismuistojen keskuspaikka.

Limmi, Lappalainen, joka olisi nimensä antanut paikkakun­nalle, sanotaan rakentaneen asuntonsa merta likeisemmän selän­teen päälle, mikä selänne tästä oli saanut nimensä Lapinkangas. Tämä kangas eli selänne, joka puoliympyränä juoksee Lumijoelle päin, on näiden alankomaiden ensimäinen rintasuoja merta vas­ten. Kankaalle noustuamme *47, havaitsimme vanhojen Lappalais-kotain jälkejä, joiden hävinnyt ja hajonnut tila viittasi hyvin am­moisiin aikoihin. Mitään mahdotonta se ei ollut, että, kuten kansa arvelee, nämät jäljet ovat jäännöksiä Limmin ikivanhasta majasta. Tavallista laatua nämät rauniot eivät ole, vaan nelikulmaisia. Myöskin oli niissä havaittavana se erilaisuus, että keskellä rau­niota oli pienempi nelikulma, sekin kivestä, luultavasti tulen si­jaksi aiottuna. Nämät rauniot olivat siis samaa lajia, kuin ne, mitkä löydettiin maanselältä Utajärven kappelin Sangin kylässä, eivätkä siis oikeata Lappalais-laatua, ehkä kyllä heidän asemansa hyvin sopii Lappalaisten asuntopaikalle. Sillä kun harjulla seisoo ja katselee sitä tasankomaata, joka harjusta levenee merelle saakka, niin juontuu helposti mieleen se aika, jolloin meren aallot löi­vät leikkiänsä Lapinkankaan juuressa. Ja silloinpa kangas olikin vallan sovelias kalastaville. Mitä raunioihin tulee, niin ne olivat tavallista suuruutta 8 jalan pitkillä seinillä ja luvultansa kolme. Yhdessä niistä, joka muutoin oli kaikista selvin, ei havaittu mi­tään tulensijaa eli takkaa.

Meteli-nimiä kohtaa meitä Limingallakin ainakin yksi: Metelinkangas, joka on kivikangas 2:den neljänneksen päässä Lumi­joen kirkosta, Sallisen vieressä. Tällä kankaalla ei kuitenkaan ole muuta merkillisyyttä, kuin että siinä sanottiin ennen löytyneen muutamia raunioita.

Myöhemmistä ajoista on Limingalla myös muutamia muistoja, mutta nämät eivät sentään ole noita muinaisia paljoa selvemmät. Virstan päässä nykyisestä kirkosta menee valtatie pohjaseen päin pienen kummun ylitse, josta kummusta taru tietää kertoa, että se on entisiä, jalompia aikoja ja tapauksia nähnyt, vaikka kyllä nykyinen polvi huolimatonna sen yli kulkee, tietä­mättä siitä, että se polkee vanhoja muistoja. Tässä on näet sei­sonut kaksi kirkkoa, kumpikin muistossa surullinen, kumpikin muistuttava verisistä naapurisodista XVI vuosisadan loppupuolella, kumpikin vihollisen polttama, tulen saaliiksi joutunut. Näi­den tapausten vuosiluvut ovat 1589 ja 1591. Kuitenkin mai­nitsee Mathesius, että Limingan kirkko on kolmekin kertaa pol­tettu, ja J. Snellman, että se poltettiin myös vuonna 1582, jol­loin Venäläiset myöskin kävivät Pohjanmaalla *48. Olisiko se tämä kirkon kolmas palo? Silloinpa olisi tämä kumpu ollut ihan kuin tuli-soittona näissä rauhattomissa ajoissa. Vaan eipä tähän kyllä. Kumpu kantaa lisäksi nimen Linnukka s. t. s. pikku linna. Täm­möinen nimi ei olisi suotta sille annettu, koska sen luonto itses­sään ei ole semmoinen, joka jotain suojellusta tarjoisi, niinkuin laita on muiden paikkain, mitkä näillä seuduilla ovat “linnan" nimiä saaneet kannettaviksi. Luultavaa on sentähden, että tässä joku linna on ennen ollut. Eräs kertoja tahtoikin muistaa kuulleensa, että tässä ennen mailmassa “ennen isoa vihaa" oli ollut linnoitus. Mutia mitään tarkempaa tietoa ei ollut tästä asiasta saatavana *49.

Paljon selvempää tietoa ei tiedetty antaa toisestakaan muis­tosta, ehkä tämä on jo kirjoitettuun historiaan kuuluva. Sillä paikalla, missä nyt kirkko ja — likimmiten — kirkontapuli sei­soo, on näet ennen ollut linnoitus, varustettuna maavalleilla ja puumuureilla. Tästäkin linnoituksesta mainittiin vaan, että se kuului ison vihan edellisiin aikoihin. Mutta nähtävästi on tämä linnoitus sama, missä asukkaat urhollisesti tekivät Venäläisille vas­tarintaa vuonna 1591, ja mistä ammuttiin nahalla päällystetyllä puutykilläkin vasten vihollisia, jotka ammuntaa niin oudoksuivat, etteivät voineet mitään tehdä linnoitukselle, ennenkuin epähuo­mion kautta, tykkiä ladattaissa, koko tykki herkesi laukeilemasta, Jolloin Venäläiset pääsivätkin voitolle *50. Tämä linnoitus kuuluu olleen nähtävänä vielä meidänkin päivinä, siksi että kirkko sinne rakennettiin linnoituksen päälle *51.

Isosta vihasta kerrotaan tavallisia murhaamisen kohtauksia ja hirmutöitä, ja tähän rauhattomaan aikaan viedään kaikki muis­tot, missä vaan surma ja kuolema ovat aineina. Isoon vihaan viedään näin esm. eräs n. k. “kalmisto", joka on Törnävän pap­pilan vieressä. Tämä Limingan pitäjä se onkin, jolla on kerrot­tavana hirmuisin tapaus kaikista tämän ajan hirmuisista tapauk­sista: kertomus äitistä ja hänen seitsemästä lapsesta, hevosen ruu­miista ja seitsemästä ihmisruumiista, mitkä kaikki perätysten käy­tettiin ruvaksi, kunnes viimein tuli lasten vuoro, joista vielä kaksi kerrotaan ruumiillansa ravinneen jälkeenjääneitä omaisiansa. Ta­paus tapahtui Haaran talolla emäseurakunnassa.

Suuria vaiheita Pohjanmaan asutuksessa matkaansaatti myös iso viha. Muistoja tästä on Limingalla esm. nimissä Kyrö, Wäisälä, Karjala — kaikki Lumijoen Lapinniemellä. Kyrön ensimäiset asukkaat sanottiin olevan Hämeenmaasta, Karjalan Karja­lasta, ja Wäisälän asukkaista sanoi kertojani itsensä olevan vii­denneltä polvea siitä suvusta, joka ison vihan jälkeen muutti Wäisälänmäeltä Savossa tänne tähän paikkaan, ja nimitti uutta asunto­paikkaa vanhan jälkeen *52.

Muita merkittävämpiä nimiä on: Soini, talo Lapinniemellä, josta Ganander Mythologiassaan mainii, että se olisi erään Kale­van pojan rakentama, joka oli muka yhdessä päivässä tänne sou­tanut Paltamolta asti. Tarua ei enään tunneta. — Pappisaari, entinen saari, nyt niitty Törnävän joen rannalla, jossa kerran oli eräs pappi surmattu — milloin ja miten, on tietämätöntä. — Pispanmäki ja Pispanperä, molemmat Temmeksellä, mitkä taas kuu­luvat lukuisiin pispa-taruihin. Edellinen kerrottiin saaneensa ni­men siitä, että eräs pispa kerran oli pahan ruton aikana täällä haudannut joukon ihmisiä — luita onkin täältä löydetty. Jälki­mäinen taas siitä, että se oli penmmäinen paikka, jossa pispa kulkiessaan täällä päin oli käynyt; pellosta sanottiin ennen löy­tyneen suuri rautakuula.

 

*45 Limingan nimeä selitettäessä on taas huomaaminen Mathesius'en kummalliset arvelut. Liminka tulee, miettii hän, Lami eli Lima nimisestä kansasta, mikä taas on nimensä saanut hebrealaisesta sanasta lamah = kansa, suku, samasta juuresta lähtevä, josta sitten on tullut sana lauma = joukko, paljous. “Sillä — sanoo hän — niinkuin kaikki tietävät, että mei­dän Pohjanmaamme ihmisen-siittämisestä on Etelämaita paljoa runsaampi, niin on kansa täällä kenties sikiäväisyydestänsä saanut nimensä, mikä on tullut merkitsemään kansaa, joka harvoista valta-äiteistä polveutuu. Eipä voikaan kukaan kieltää, saman sikiäväisyyden löytyvän muissakin Pohjan­maan osissa, joten tämä nimijohdatus ei millään tavalla näytä uskomat­tomalta.”

*46 Vrt. “Linnastenkangas" Wihannissa, “Linnala" Paavolassa y. m.

*47 V. pastori K. I. Hällfors, joka mua muuallekin suosiollisesti seu­rasi, kävi kanssani Lapinkangastakin tarkastamassa.

*48 Disp. De Urbe Uloa.

*49 Kenties kuuluu linnoitus “suuren venäläissodan" aikaan., jolloin Venäläiset Kemissäkin kävivät. Mahdollistapa olisi myös, että se kuuluisi 1580—95 vuosien sotavehkeisin. Mutta kenties tässä ei tarvinnekaan aja­tella varsinaista linnoitusta, vaan ainoastaan esm. jonkunmoista varus­tusta vaan, joka olisi sotavuosina rakennettu kirkon ympäri, kun uusi kirkko rakennettiin vanhan palaneen sijaan. — Kaikella tällä on kuiten­kin paikka joutunut salaluuloon ja on, samaten kuin muutkin senkaltaiset paikat, sekin saanut haltiansa, niinkuin seuraava juttu osoittaa: Kummulla on viimeisinä aikoina seisonut mylly, joka on ollut Nikulan. Kerran kun oli niin kiire aika, että jauhaminen pitkitettiin yön pitkään, oli myllärille äkkiä ilmestynyt valkeaan paitaan puettu olento, joka myllärille oli virkka­nut: “Anna minun luuni rauhassa täällä levätä, äläkä untani estä!" Häm­mästyneenä oli omistaja silloin seisottanut myllyn, ja kiitollisuudesta tästä oli ilmiö hälle ilmoittanut aarteen, joka olisi löydettävä samasta paikasta missä linna oli seisonut. Mylläri kaivoi ja löysi aarteen, tuli rikkaaksi ja muutti myllyn. — Hautoja ja luita on löydetty kummun ympärisestä enti­sestä hautausmaasta, joka nyt on pelloksi raivattu.
*50 Y. Koskinen Nuija Sota II s. 15. — Wrt. Solovetin kronikaa, Suomi 1843. Limingan ostrogista.

*51 Mintähden kirkko juuri tämän vanhan historiallisen muiston päälle rakennettiin, on vaikea ymmärtää. Jos edes kuvakaan tästä linnoituksesta otettiin, ennenkuin se kirkonsijaksi hajotettiin, siitä ei tietoa. Kerrotaan kuitenkin, että linnoitus olisi silloin vielä ollut selvästi näkyvissä.

*52 Muistoonpanoistani, tehdyt vaellusmatkalla 1855, olen havainnut, että todellakin Wäisälänmäki niminen vuori on Onkiveden rannalla, missä se on seudun korkeinna kumpuna.

 

 

<<Takaisin

 

 

Digitalisoinnin copyright © Salakirjat.
Lainaukset ovat tervetulleita
linkittäessäsi tälle sivulle.