Meriläisen kokoelmissa Ruotsin Lapista *1 löytyy muistiinpanoja eräästä haltijasta, jota sikäläiset suomea puhuvat lappalaiset nimittävät Taalaksi, ja joka asuu vuorissa ja maan alla. Eikä puhuta ainoastaan yksityisistä haltijoista, vaan myös kokonaisista Taala-perheistä, vieläpä erityisestä Taala-kansastakin. Ihmiselle pysyvät Taalat tavallisesti näkymättöminä ja liikkuvat vain öillä. Ainoastaan harvoin tulevat ne ihmisten ilmoille. Niinpä kerrotaan, että eräs Taala-perhe nähtiin Norjan Lapissa noin kahdeksankymmentä vuotta takaperin.
Taalat ovat ihmisen sukua, mutta esiintyvät kumminkin tavallisesti vihollisessa suhteessa ihmiseen. Varsinkin ryöstävät ne usein ihmisten lapsia, jättäen välisti omiaan sijaan, mutta useimmiten vieden ne ilman mitään korvausta. Ne ovat lappalaisten käsityksen mukaan yhteydessä maanhaltijan kanssa, ja jos tämä suututetaan, niin voi hän antaa heidän tehdä hävityksiä itse talossa ja varastaa kaikellaisia ruoka-aineita. Tämä heidän hävityksensä voi käydä niinkin tuntuvaksi, että talo, jonka kimppuun he ovat hyökänneet, voi joutua, kokonaan häviölle. Paras keino estää Taalain hävityksiä onkin sen-tähden pitää maanhaltija suosiollisena, antaa hänelle säännöllisesti uhrinsa ja täyttää ne lupaukset, joita hänelle on tehty. Varsinkin jos maanhaltijalle joskus annetaan hiukan enemmän kuin oikeastaan on luvattu, niin ei Taalain hävityksiä tarvitse peljätä.
Mutta voivatpa ihmisetkin puolestaan tehdä hävityksiä itse Taalain keskuudessa. Heiltä nimittäin onnistutaan joskus erityisten taikakeinojen avulla ryöstämään lapsia, jotka sitten kesytetään ja kasvatetaan kuten tavalliset lapset. Niistä kasvaa kuitenkin paljon viisaampia kuin näistä. Ne löytävät aarteet ilman mitään varsinaisia taikoja, hankkivat takaisin vaihdetut ja kadonneet lapset j. n. e. Ne voivat yleensä nähdä mitä haltijoita hyvänsä ja voivat sentähden tehdä paljon sellaista, joka ei tavalliselle ihmiselle onnistu.
Taala on epäilemättä sama kuin Norjan lapin Stallo, Ruotsin lapin Stalu, Kuollan lapin Talla, josta lappalaisissa saduissa löytyy useita kertomuksia *2. Norjan Lapissa käsitetään Stallo ihmisen kaltaiseksi olennoksi, joka pahojen henkien palveluksessa liikkuu tekemässä tuhojaan lappalaisten keskuudessa, milloin vainoten heidän henkeään, milloin heidän omaisuuttaan. Näissä toimissaan, joissa hän muutoin aina liikkuu yksin, auttavat häntä hänen suuret ruumiinvoimansa, jotka hän on saanut paholaiselta, sekä se seikka, että hän tarpeen vaatiessa voi muuttaa muotoansa. Kumminkin on hän niin tuhma, että voi helposti joutua ansaan. Suomen lappalaiset käsittävät Castrenin mukaan Stallon yliluonnolliseksi, jättiläisen kaltaiseksi olennoksi, joka asuu metsissä ja vainoo ihmisiä, tai kuvaillaan häntä jonkinmoiseksi noitahengeksi tai kummitukseksi. Kuollan Lapissa paikotellen merkitsee kysymyksessä oleva sana muodossa tall yleensä isoa, voimakasta, ja käytetään sitä varsinkin karhun nimenä.
Kuinka laajalti yllä kerrottu käsitys Taalasta on levinnyt, emme voi sanoa, mutta ainakin sitä voinee pitää merkkinä siitä, että lieveäm-pää käsitystä kuin alkuperäinen, on tavattavissa niillä paikoilla, missä Meriläinen on muistiinpanonsa tehnyt. Taalat eivät täällä enää ole mahtavia, suurivoimaisia olentoja tai jättiläisiä, vaan heikompia haltijoita, jotka tekevät hävityksiään suuremmissa joukoissa ja useimmiten pysyvät ihmisille näkymättöminä. Ne eivät enää ole paholaisen palveluksessa, vaan maanhaltijan, jonka hyvittämisestä tai loukkaamisesta heidän hävityksensä tavallisesti riippuu. Lieveämpää käsitystä osoittaa myös se seikka, että Taala-lapsia voidaan ottaa ihmisten pariin ja kasvattaa tavallisiksi ihmisiksi, jotka muista eroavat ainoastaan siinä, että ovat viisaampia ja voivat tehdä kaikellaisia noitatemppuja.
J. H .W.
*1 Meriläisen kokoelma III Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.
*2 Vertaa esim. J. Qvigstad og G. Sandberg Lappiske eventyr og folkesagn, Kristiania 1887, siv. 61 ja seur. sekä A. Genetz Kuollan Lapin murteiden sanakirja, siv. XLII ja 185.
